Pari viikkoa pihistelyä

Päivitän nyt muutaman päivän välein päiväkirjatyyppisiä merkintöjä parista viikosta, jonka aikana on tarkoitus käyttää mahdollisimman vähän rahaa, sekä kokeilunhalusta että pakosta. Pihistely alkoi lauantaina 16.8. ja päättyy aikaisintaan 30.8., tervetuloa seuraamaan mukaan!

Lauantai

Tajuan, että en voi nyt hurjasti käyttää ruokakauppaan rahaa – parin viikon päästä kotiini pölähtää sukulaisia tutustumaan tupaani ja meidän suvussa on kunnia-asia syöttää vieraat ähkyyn. Ostan vahingossa paikallisilta markkinoilta mausteita ja hunajaa niin että loppukuun budjetti notkahtaa hieman liian alas. Mausteet ovat edullisia, kun ajattelee pidemmän ajan säästöä, mutta se ei lohduta kauheasti silloin kun rahaa on vähän. Totean, että kyllä tässä pärjätään. Muistan yhtäkkiä että minulla on jemmassa 20 euroa, säästölipas kolisee kolikoita ja tyhjiä pulloja ja tölkkejä on muutama kassillinen. Kiroan terveydenhoidon kustannuksia. Silmässäni on jo miltei parantunut värikalvontulehdus, mutta lääkkeet ja silmäpoliklinikkamaksut ovat kalliita minun kukkarooni nähden.

Aiemmin ostamani avomaankurkut purkitan makuliemen, pikkusipulien ja valkosipulin kanssa purkkeihin ja purnukoihin. Päätän vihdoin setviä pakastimen ja samalla syntyy idea suuremmasta ruokainventaarista ja siitä, että ostan vain ehdottoman pakolliset (kuten kahvin ja riisijuoman) kaupasta. Huolestun välittömästi siitä, onko kotonani tarpeeksi proteiinipitoista ruokaa. Päätän ostaa myös lihaa ja kananmunia tarvittaessa. Löydän pakastimesta hurjan määrän valmiita pakastettuja annoksia ruokaa – ja niissä on eläinproteiinia, jes! Päätän viettää sadonkorjuusunnuntain seuraavana päivänä.

Tajuan, etten vieläkään ole ostanut tietokoneeseen kaiuttimia. Ei se ole niin tärkeä ostos kuitenkaan. Laskut ovat hukassa. Ei ole hyvää taloudenpitoa nyt. Päätän etsiä laskut seuraavana päivänä. Aloitan sadonkorjuusunnuntain tehtävälistan, joka alkaa tiskaamisella, että saan ryöpättyä kilotolkulla nokkosta ja keitettyä myös hilloja, jos niikseen tulee. Runsaassa voissa paistetut kantarellit kuulostavat herkulliselta aamupalalta, varsinkin jos haen oman pihan sipulit kaveriksi. Ei tästä varmaan paskempi pari viikkoa tule, tuumailen.

Pakastimessa on yli 13 litraa punaherukkaa ja se saa minut kovin onnelliseksi.

Sunnuntai

Herään lähempänä kahtatoista ja se melkein harmittaa, mutta tajuan nukkuneeni vihdoin menneen viikon univelat pois. Aivot jumittavat silti ja tuntuu, että mihinkään organisoituneen puuhaan ei rahkeet riitä millään. Haluaisin tehdä kaikkea muuta paitsi sitä, mitä lukee sadonkorjuusunnuntain tehtävälistassa. Lisään sienestämisen tehtävälistaan ja käyn hakemassa muutaman litran kantarelleja metsästä. Päätän metsässä oppia tunnistamaan haperoita seuraava reissua varten, koska niitä on ihan perhanasti joka puolella.

Tulen kotiin. Notkun netissä, juttelen Skypessä herra Ihmemiehen kanssa ja päädyn puuhaamaan koirien kanssa vähän kaikenlaista pientä aktivointia. Luen netistä ohjeita leivinuunin käyttöön. Menen ulos kahden koiran kanssa, revin rikkaruohoja, bongailen ilokseni muutaman omenan omenapuista. Tänä vuonna ei tule hyvää omppusatoa ja se harmittaa. Käyn tsekkaamassa lähellä kasvavan ison pihlajan tilanteen ja totean että sieltä kerätään vähän lisää matskua pakastimeen. Saan vihdoin putsattua kantarellit ja paistan ne pannulla. Postilaatikossa on mainoksia ja pohdiskelen kuluttamista ja tavaroiden mainostamista.

Vessapaperi on melkein loppu. Haluan kolaa. Astianpesuaine loppui jo viikkoja sitten, joten tein pesupähkinöistä liuosta, jolla pesin astiani. Nyt pesupähkinätkin ovat loppuneet ja liuosta riittää juuri ja juuri kriittisiin tiskeihin. Huomenna pitää mennä kauppaan. Mietin kävelläkö 3 km:n matka kauppaan, mutta muistan sitten, että huomennakin pitää sienestää. Aion valloittaa uuden metsäalueen huomenna. Pohdin sitäkin, kuinka paljon ihminen jaksaisi kävellä päivän aikana, jos oikein yrittäisi. Vuosia sitten kävelin 11 km yhden päivän aikana. Se oli hienoa. En ole vielä valmis samaan koitokseen, onneksi autossa on dieseliä vielä reilusti.