Muovikassien uusi elämä

Jaksaa jaksaa! Muutama tunti muovitonta syyskuuta jäljellä ja yksi kaikkein tärkeimpiä ja hauskimpia ohjeistuksia on vielä julkaisematta!

Kyseessä on niinkin mukava koko perheen puuha kuin muovikassien uusiokäyttö. En puhu nyt kauppakassin muuttamisesta roskapussiksi vaan siitä, miten muovikassit voi silittää ja miten niistä voi sen jälkeen vaikkapa ommella tai virkata.

Bongasin ohjeen jo vuosia sitten askartelulehdestä, mutta tämän vuoden puolella innostuin kokeilemaan. Ensin piti ommella kestokauppakasseja, mutta päädyinkin virkkaamaan hassunhauskaa muovista verhoa kylpyhuoneeseen suojaamaan siivoustarvikkeita pahimmilta roiskeilta. Kylpyhuoneeni ei taida olla minkään standardien mukainen, joten omat ratkaisut ovat pakollisia.

Tarvitaan:
- muovikasseja
- sakset
- silityslauta- ja rauta
- leivinpaperia

Muovikasseista leikataan pois kahvat. Kassin pohja leikataan auki ja sivut avataan. Sivujen avaaminen tarkoittaa siis sitä, että sivujen taitteet avataan - kassin tulee olla vain kaksinkertainen joka kohdasta. Kaksinkertainen muovikassi asetetaan silityslaudalle kahden leivinpaperin väliin (muutenhan kassi sulaa kiinni silitysrautaan ja luultavasti silityslautaankin) ja silitys aloitetaan ensin alimmalla silitysraudan lämpötilalla. Alkuperäisen ohjeen mukaan tämän lämpötilan tulisi riittää, mutta ei kyllä riittänyt. Lämpötilaa saa siis säätää hieman kovemmallekin, jollei kassi ala sulaa. Jotkin kassit vetäytyvät sulaessaan ja joidenkin kassien kaksi kerrosta sulavat kauniisti kiinni säilyttäen suurin piirtein alkuperäisen kokonsa. Kassia silitetään, kunnes kummatkin muovikerrokset ovat sulaneet kauttaaltaan toisiinsa. Annetaan jäähtyä leivinpapereiden välissä.

Kun muovikassit ovat jäähtyneet, alkaa pohdinta että mitäs nyt kun on kaikki talouden muovikassit silitetty. Muovista voi leikata esimerkiksi neliöitä, suikaleita, mitä ikinä haluaa ja sitten ommella siksakilla yhteen mitä kekseliäimpiin tarkoituksiin. Kassiksi, pieneksi pussukaksi tai vaikkapa pihalle varmasti sadetta kestäväksi pöytäliinaksi. Itse olen tosiaan lähtenyt virkkaamaan muovikasseja riemunkirjavaksi verhoksi. Koska t-paitojen leikkaaminen matonkuteeksi on jo tuttua hommaa, oli melko helppo hoksata miten kassi leikataan kuteeksi. Kuva toivottavasti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa siitä, miten olen kasseja leikannut.

Aika perstuntumalla lähdin tekemään verhoa, mutta hauskaa hommaa ja helppoa. Koukun koko huikea 12, kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukkaa. Eri värisiä kasseja yhdistellen on aika pirteä. Kun yksi kassi loppuu, otan uuden kassisuikaleen, solmin päät yhteen ja jatkan virkkaamista. Pinnasta tulee elävä - toisin sanoen sympaattisen muhkurainen ja epäsymmetrinen.

Kunhan saan silitettyä lisää kasseja, saan verhon valmiiksi ja seuraava haaste onkin saada verho paikoilleen. Jääköhän se ensi vuoden muovittomalle syyskuulle?

Maailman helpoin saippuateline

Jösses! Muoviton syyskuu on tämän päivän jälkeen ohi ja kaksi päivitystä aiheeseen on vielä julkaisematta. Tuumasta toimeen siis!

Pitkään tuskailin vessan saippuatelineen kanssa. Kiinteä käsisaippua näytti hölmöltä ja epäsiistiltä hengaillessaan lavuaarin ylänurkassa. Pähkäilin lähtisinkö nikkaroimaan pienistä rimoista telinettä vai mitä häh. Luultavasti mielessä kävi myös todella monimutkaisia ratkaisuja, koska päädyn usein ajattelemaan aivan liian monimutkaisesti.

Muihin projekteihin liittyen leikkasin kylpyhuoneessa puolentoista litran limupullon katki muutaman sentin pohjan yläpuolelta. Häärätessäni huiskasin turhan pohjan lavuaarin reunalle. Kun siivosin kylpyhuonetta, tajusin että perhana, toihan on täydellinen saippuateline.

Ja tämän hokaisun jälkeen ei yksikään muovipullo ole ollut rauhassa.

Limupullot ovat rahanarvoista kierrätystavaraa, mutta kotiin kertyy muitakin muovipulloja. Esimerkiksi väkiviinaetikka ja jotkut öljyt (halvat rypsi-, auringonkukka- ja oliiviöljyt) pakataan muovipulloihin, joita ei voi pullonpalautusautomaattiin tunkea. Kehoitan siis käyttämään tällaisia pulloja. Tarjoan saippuatelineeseen ohjeen alempana, mutta sitä ennen annan ajateltavaa seuraavien linkkien kautta.

45 Ideas of How To Recycle Plastic Bottles
23 Creative Ways To Reuse Old Plastic Bottles

Pelkällä muovipullolla saa yksinkertaisen, läpinäkyvän saippuatelineen, mutta luonnollisesti maalaaminen, decoupage- yms. koristelutekniikat kannattaa ottaa käyttöön. Kylpyhuoneen saippuateline (kts. ylläoleva kuva) on täysin koristelematon, ainakin vielä. Aika saakelin vaikea kuvata muuten tommonen setti ja saippuatkin ihan ruokottomia. Sen siitä saa, kun käyttää jämäsaippuoita käsisaippuana.

Muovipullo kannattaa leikata mattoveitsellä - varovaisesti. Leikkaamista helpottaa, jos piirtää pulloon viivan, jota pitkin pyrkii leikkaamaan. Tässä silkkaa äksöniä tihkuva kuva öljypullosta, jossa on em. viiva ja näppärä pieni mattoveitsi.

Jos taloudessa on isoja tai pieniä tapaturma-alttiita ihmisiä, saippuatelineen reuna kannattaa pehmustaa sopivaksi katsomallaan metodilla. Muovittoman syyskuun teemaan sopii tietysti pehmustaa reuna muovilla. Esimerkiksi muovisesta kauppakassista voi leikata sopivan kaistaleen. Alla olevassa kuvassa näkyy vasemmassa kokeilussa miten en tule liiman kanssa toimeen (piti tulla ihanasti ja mahtavasti liimattu muovikassista leikattu reunuste, tuli tommonen) ja oikealla näkyy, miten en osannut leikata viivaa pitkin vaikka kieli oli ihan keskellä suuta. Ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Tietoa siitä, miten huonosti liimattu muovireunus pysyy paikallaan, ei ole. Luultavasti irtoaa ensimmäisessä pesussa. Reunuksettomat saippuatelineet ovat kuitenkin äärimmäisen helppoja pestä. Väkisinkin saippua tiputtelee pohjalle vettä, joten pesu tapahtuu sillä viisiin, että otetaan saippuat pois, lasketaan vettä telineen pohjalle, pyyhkäistään tiskiharjalla tai -rätillä ja huuhtaistaan. Asetetaan saippuapalaset paikalleen ja nautiskellaan yksinkertaisesta ja ihanasta saippuatelineestä.

Nyt onkin sitten vuoden verran aikaa miettiä, mitä noille pullon loppuosille tekee.

Kappas, onnistuin!

Ompelen äärimmäisen harvoin. Siinä missä neulon mielelläni haasteellisiakin neuleita, ompeleminen on äärimmäisen vaikeaa. Selvittäessäni käsityötarvikkeitani kaivoin ompelukoneenkin kuitenkin esiin. Aluksi piti vain ommella päälliset pihakeinuun vanhoista farkuista, mutta kuten yleensäkin, homma lähti käsistä ja päätin ommella vielä jotakin makuuhuoneeseen.

Sain vihdoin makuuhuoneeseen ihan oikean sängyn ja sen lisäksi, ettei tarvitse nukkua vanhojen sijauspatjojen, rikkinäisten, vanhojen makuupussin ja liian lyhyen vaahtomuovipatjan päällä, pääsin vihdoin sisustamaan makkaria mieleisekseni. Ja mitään ei kaupasta osteta! Keräsin kangasvarastoistani makuuhuoneen suunnitelluihin väreihin sopivia tekstiilejä - hameista vanhoihin reunuspitseihin ja lakananriekaleisiin. Hetken etsin inspiraatiota, kunnes törmäsin hameeseen, jonka olen kirpputorilta aikoinaan ostanut. Huomasin kotona, että ei se kyllä millään ole hyvännäköinen, vaikka kangas kuinka kivasti kiiltelee. Pyörittelin hetken hametta käsissäni ja mietin, että leikkaanko tilkuiksi.

Onneksi päätin nappaista hameessa kiinni olevan alushameen pois varsinaisen hameen alta ja kappas perhana, minulla oli käsissä kaksivärinen pötkylä! Ja siitä se ajatus sitten lähti, kuten kulunut mainoslause menee.

Kuvassa siis oikealla varsinainen päällyshame ja vasemmalla alushame, joka oli melko sievästi ommeltu päällyshameen vyötäröön. Lisäsin punaista pitsiä reunuksiin, tungin sisälle muutamaan kertaan käärittyjä vanhoja sijauspatjoja ja kuvassa oikealla näkyy pienet narut, joilla sijaustpatjat pysyvät sisustustyynyliinan sisällä. Tyyny on iso ja mielestäni aika upea. (Eikä kukaan varmaan arvaa, mikä on meikäläisen lempiväri!)

Tässä kuvassa näkyy hieman tarkemmin pitsi ja keskellä oleva hameen vyötärö. Vyötärö kiristää tyynyä sopivasti hieman rusettimaiseen muotoon. Tuohon kelpaa käydä iltapäivällä köllimään ja lukemaan kirjaa. Huomatkaa myös väreihin sopiva koiran pehmolelu Lölli.

Todella harvoin onnistun ompeluksissani näin hyvin. Muutama ärräpää pääsi, mutta suhteellisen kivuttomasti selvisin tästä projektista. Valitettavasti onnistunut ompeluprojekti aiheuttaa "I AM INVINCIBLE!"-efektin ja päädyn yrittämään jotakin aivan liian hankalaa, hermostun ja pakkaan ompelukoneen kirosanojen saattamana komeron perimmäiseen nurkkaan. Saatte siis luultavasti odottaa seuraavaa ompeluproggisesittelyä muutamankin kuukauden.

Kirja-arvostelu: Ekodeko - sisusta kierrättäen

Olen kahlannut viimeisen viiden vuoden aikana melko monia kirjoja, jotka liittyvät esineiden tuunaukseen, kierrätykseen, uusiokäyttöön ja romusisustamiseen. Romusisustus on lempitapani sisustaa eli otetaan vanha esine, romu ja muokataan se käyttökelpoiseksi ja silmää hiveleväksi. Kun tuunauksesta innostuin, luulin kirjojen auttavan paljonkin alkuun. Hyviä tuunauskirjoja on ollut kuitenkin vaikea löytää. Suurin moka tuunauskirjoissa on mielestäni kirjoittaa tarkkoja ohjeita tarkkoine materiaaleineen. Vaikka esimerkiksi minulta löytyy yksi laatikollinen vanhoja pitsiliinoja ja pyyhepitsejä, melko monella lienee se tilanne, että pitsiliinat tuunauksiin pitää ostaa hurjaan hintaan kirpparilta. Hyvän tuunauskirjan merkki on mielestäni se, että ohje inspiroi ja antaa tukea omiin variaatioihin.

Raija Puukon ja Marjo Koivumäen kirja "Ekodeko - sisusta kierrättäen" aiheutti pikaisella selauksella "hohhoijaa, ei tää nyt oikein iske"-reaktion, mutta kun kahlasin tarkemmin ohjeita, totesin sen olevan melko mukiinmenevä kirja. Osa ohjeista on juurikin tarkoitettu tarkasti tietyillä materiaaleille, mutta yllätyin iloisesti nähdessäni yhdellä aukeamalla monenlaista kunnostettua ja tuunattua tuolia. Juuri näin, mahdollisuuksia varioida! Vielä tarkempi syynäily osoitti, että kirja on itseasiassa todella hyvä kirja omassa genressään. Kotimaisuudesta plussaa - tarvikkeet ovat tuttuja ja turvallisia. Näin muutamankin tutun, omistakin rojukasoista löytyvän esineen ja katsoin että woah, tommosta kivaa tostakin saisi.

Muutamia pikkuvikoja kirja sisälsi. Jotkut selkeästi sisustustyyliset vinkit olivat outoja, esimerkiksi vanhoista heinäseipäistä tehdyt sisustustikkaat. Joo, olihan ne ihan hienot, mutta en kyllä itse tekisi. Itse pyrin tuunaamaan vanhoista esineistä ennen kaikkea käytännöllisiä ja kauniita luomuksia, joten kaikki hiemankin epäkäytännölliset ratkaisut eivät kiinnosta. Voin vain kuvitella sitä kolinan määrä, kun sisustustikkaisiin törmää yksi tai kaksi kappaletta riehuvaa koiraa. Värimaailma oli liian suppea. Kirja on ilmestynyt vuonna 2011, jolloin turkoosi ja violetti olivat muotivärejä. Violetti ja turkoosi ovatkin mustan lisäksi käytetyimmät värit. Esineistä tulee väkisinkin hieman lian moderneja, kun maalipinnaksi isketään pirtsakka muotiväri. Olisin kaivannut laajempaa väriskaalaa. Toisaalta trenditietoisemmalle sisustajatuunailijanäpertäjälle kirja voi olla erittäin antoisa. Osittain kirjan kuvat vieraannuttivat juuri sen takia, että ne noudattelivat aina joiltain osin sisustustrendejä ja itse kapinoin kaikkea nykytrendikästä ja -muodikasta vastaan.

Enemmän tällä vuosituhannella elävälle näpertäjälle kirja on tutustumisen arvoinen, mutta tällaiselle menneisyyteen haikailijallekin kirja toimii lähinnä inspiraation lähteenä.

Tekijät: Raija Puukko ja Marjo Koivumäki
Kirjan nimi: Ekodeko - sisusta kierrättäen
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2011
ISBN: 978-951-796-710-5

Kaikki kiertoon!

Olen melko pitkään tuskaillut kosmetiikan kanssa. Periaatteet eivät salli halpojen kemikaalitököttien ostamista ja Lushin tuotteet ovat ihania, mutta välillä budjettiin sopimattomia. Ihoni on todella epäpuhdas ja yleensä vielä noessakin kaiken maailman puulämmityshommista. Kun ei tarvitse paljon enää naamalla päteä yökerhossa vastakkaiselle sukupuolelle, kiinnostus läästiä naamaa ja tuskastua mustapäiden määrästä, on laimentunut. Päätin nyt kuitenkin lähteä tekemään kotikosmetiikkakokeiluja valmistin sekä hiusöljyn (hiukset ovat minulle oikeasti tärkeät ja niihin tuhraankin rahaa ja aikaa) että kasvojen puhdistukseen tarkoitetun öljyn, Käytän meikkiä niin harvoin, että varsinaista meikinpuhdistusöljyä tämä ei ole. Oliiviöljyyn lorauttelin mm. laventelia ja ylang ylangia. Tein (äidin suosiollisella avustuksella) vanhasta froteepyyhkeestä kestopuhdistusliinoja. Ohjeen ja inspiraation löysin tästä kertakaikkisen mainiosta blogista, Hääräämöstä. Koska saumuria ei löydy, tein ihan vain yksinkertaisia neliöitä, joita siksakkasin kunnes ompelukoneiden jumaluus katsoi minua jälleen epäsuopeasti ja päätimme äidin kanssa vaihtaa askareita. Minä kokosin keittiöjakkaran ja hän siksakkasi neliöt loppuun. Näissä kestopuhdistusliinoissa on sen verran karkea pinta, että käytän niitä pyörivin liikkein, jolloin saadaan samaan settiin myös ihon kuorinta. En tiedä vaikuttaako tämä(kään) parantavasti ihon kuntoon, mutta ainakin mukavaa touhua tällainen kotikosmetiikkahääräily!

Harvoin saan käsitöitä kuviksi asti blogiini, mutta tämän olen jopa kuvannut ja tadaa! Toimistotuolin päällinen vanhoista t-paidoista. T-paidat leikattu kuteeksi ja neulottu 10 mm puikoilla ainaoikein. Hämmentävä nyöriviritelmä pujoteltuna kuteen reunoja pitkin ja kiristetty istuinosan alle pitämään päällinen paikoillaan. Kaveri esitteli Fb:ssa taannoin matonkuteesta tehtyä tyynyliinaa. Se oli hieno se tyynyliina ja heitinkin puikoille samantien tuon päällisen jälkeen tyynyliinan alun. Saa nähdä tuleeko siitä suunnitellusti hiaaano vai ei.

Langanvärjäys on ollut tauolla, koska värikasveja ei kauheasti talvisin ole käytettävissä. Sipulinkuorta on kuitenkin kerätty joka kokkauksen yhteydessä ja langat purettuvat parhaillaan. Tämä oli vähän pakkorako, koska kesken oleva villatakki kaipaa käsinvärjättyjä lankoja lisää. Samantien meni sitten kokeiluun teellä ja kahvillakin värjääminen. Mahtava keino päästä eroon vanhoista teepusseista ja kierrättää kahvinporot ja pannuun jääneet lirut. Ainakin teoriassa; tuloksia on vaikea vielä ennustaa, jään odottamaan jännityksellä mitä lankaihanuuksia porisevasta padasta nousee.

Dekupaassia eli decoupage-työ

Mielestäni on äärettömän hauskaa miettiä miten vierasperäiset sanat muuttuvat suomalaiseen suuhun sopivaksi. Dekupaassi. Hehe.

Niin siis. Jos tekniikka ei ole tuttu, decoupage tarkoittaa siis yksinkertaisuudessaan sitä, että otetaan paperia ja läästitään se decoupage- eli liimalakalla kiinni johonkin. Esimerkiksi kiva lehtikuva rasian kylkeen tai kartasto olohuoneen pöytää koristamaan. Decoupage on erittäin mielenkiintoinen ja inspiroiva tapa muuntaa tylsät objektit (esim. jugurttiämpärit) hienoiksi käyttöesineiksi. Yleisintä lienee lautasliinojen ja servettien käyttäminen dekupaassiin (hehe, hassu sana, hehe), mutta minulla ne menevät ruttuun ja myttyyn ja repeävät ja niin edelleen. Käytän useimmiten lehtikuvia, ne on vähän jämäkämpiä. Esimerkiksi Tiimarista saa liimalakkaa, mutta en ollut kovin tyytyväinen ja hinta oli aika huima kuitenkin. Löysin laadukkaampaa, halvempaa liimalakkaa askarteluliikkeestä, joka ei kuulu mihinkään ketjuun.

Löysin vanhan cd-romppukotelon roinia selvitellessä. Muistatteko ns. multimedia cd-romput? Tämä käsitteli historiaa. Cd-romppu koneeseen ja eikun klikkailemaan ritarin haarniskaa, jotta hassu miesääni kertoisi kivoja historillisia faktoja

Kotelo vaikutti todella kätsyltä säilytysrasialta. Tällainen se oli ensin.

Ja tällainen siitä tuli! Pirullisen paljon vaati nättejä kuvia, mutta on kyllä hieno. En tiedä mitä sinne tungen. On se silti pirun hieno, onhan?