Päätoimittajan päiväkirjasta osa 1

Alkuvuotta on leimannut vahvasti Pakanaverkon jäsenlehden Vox Paganorumin kanssa puuhailu. Olen ollut toimituskunnassa rivitoimittajana muutaman vuoden ja uskalsin ottaa täksi vuodeksi päätoimittajan pestin. Vapaaehtoistyönä pienellä budjetilla toteuttettava lehti saattaa heittäytyä kovinkin haasteelliseksi ja ongelmia voi tulla aivan yllättävistäkin suunnista. Toivon mukaan henkinen valmistautuminen on riittävä, jos asiat alkavat pissiä oikein huolella. Kirjoittelin itselleni muistilistaa "Kun kaikki asiat kaatuu"-hengessä ja järkevien "mitä jos oikolukijat katoaa"-tyyppisten merkintöjen perään lisäsin "Älä anna kaiken kaatua". Se oli minusta kovin hauska lisäys. Oma kiva paras kiva!

Pari viikkoa vielä deadlineen ja homma tuntuu luonaavan. Välillä jopa uhoan, että minkä alemman johtoportaan toimihenkilön yhteiskunta on minussa menettänyt. Ehkä se on juurikin vapaaehtoisuus ja rakkaus kirjoittamiseen, joka tekee minusta innokkaan päätoimittajan. Rahaa ei tule tästä penniäkään ja se tuntuu toimivan jopa parempana motivaationa tehdä hyvää työtä kuin pienehkö kuukausipalkka, joka juoksee teit mitä tahansa.

Toimituskunta on mielestäni asettunut taakseni hyvin ja haluan jatkuvasti motivoida, kehua ja joskus ylistää kyynelsilmin kaikkia ihmisiä, jotka uhraavat omasta vapaa-ajastaan osan lehden tekemiseen. Motivoi meikääkin, kun homma toimii. Tietysti nyt on helppo hymyillä, kun on deadlineihin hyvin aikaa ja kaikki menee hienosti. Toivottavasti nurkan takana ei piile katastrofia.

Pää pyörii Voxin ympärillä vähän liikaakin ja nollaustoimintana siivoan, teen käsitöitä ja käsittelen raakavilloja. Hurjat pakkaset eivät nyt houkuttele autotalliin nyppimään, karstaamaan ja kehräämään villoja, mutta toivottavasti pian jo hellittää. Koirillakin tassut palelee! On aika surkean näköistä touhua kun lyhyelläkin pissalenkillä nostellaan tassuja ja tarpeiden tekeminen on vähän vaikeaa kun yrittää samanaikaisesti pitää kaikkia tassuja irti kylmästä maasta.

Puulämmitys on sentään edelleen ihana asia. Järjestelen pannuhuonetta, lakaisen roskia lattialta, puhdistan pannun tuhkasta ja noesta miltei uskonnollisella hartaudella. Sitähän se jollain tapaa onkin, uskonnonharjoitusta. Tuli tulee sytyttää rauhallisesti ja kunnioittavasti. Jos heittelee puut ja sytykkeet miten sattuu ja päästelee ärräpäitä, sohii ja sählää, tuli ei syty. En suostu käyttämään sytytysnestettä vaan tuli sytytetään tuohia ja sanomalehtiä käyttäen. Pannuhuoneessa on lämmin, tuli räiskyy, humisee ja savun tuoksu jää usein vaatteisiin. Välillä mieleen palaa muistoja Pakanaverkon leirinuotiolta.

Arki kietoutuu Voxiin. Tästä voisi kirjoittaa, ja tuosta! Saisikohan tähän jonkun freesin pakananäkökulman? Hetkinen, tää tyyppihän tietää tästä ja tästä, taidan kysyä kirjoitushalukkuutta! Välillä uppoudun kirjoittamaan omia tekstejäni ja olen mm. tutustunut Vox-artikkelin tiimoilta Lakshmi-nimiseen hindujumalattareen, joka on aika awesome. Vaikka Vox viekin miltei kaiken mahdollisen ajan, antaa se jotakin takaisin.

Lakshmin sanotaan auttavan saavuttamaan maaleja ja tavoitteita. Katsokoon Lakshmi suotuisasti Voxin perään, jotta lehti valmistuu ajallaan, päätyyy lukijoille ajallaan ja antaa lukuelämyksiä.