Muovikassien uusi elämä

Jaksaa jaksaa! Muutama tunti muovitonta syyskuuta jäljellä ja yksi kaikkein tärkeimpiä ja hauskimpia ohjeistuksia on vielä julkaisematta!

Kyseessä on niinkin mukava koko perheen puuha kuin muovikassien uusiokäyttö. En puhu nyt kauppakassin muuttamisesta roskapussiksi vaan siitä, miten muovikassit voi silittää ja miten niistä voi sen jälkeen vaikkapa ommella tai virkata.

Bongasin ohjeen jo vuosia sitten askartelulehdestä, mutta tämän vuoden puolella innostuin kokeilemaan. Ensin piti ommella kestokauppakasseja, mutta päädyinkin virkkaamaan hassunhauskaa muovista verhoa kylpyhuoneeseen suojaamaan siivoustarvikkeita pahimmilta roiskeilta. Kylpyhuoneeni ei taida olla minkään standardien mukainen, joten omat ratkaisut ovat pakollisia.

Tarvitaan:
- muovikasseja
- sakset
- silityslauta- ja rauta
- leivinpaperia

Muovikasseista leikataan pois kahvat. Kassin pohja leikataan auki ja sivut avataan. Sivujen avaaminen tarkoittaa siis sitä, että sivujen taitteet avataan - kassin tulee olla vain kaksinkertainen joka kohdasta. Kaksinkertainen muovikassi asetetaan silityslaudalle kahden leivinpaperin väliin (muutenhan kassi sulaa kiinni silitysrautaan ja luultavasti silityslautaankin) ja silitys aloitetaan ensin alimmalla silitysraudan lämpötilalla. Alkuperäisen ohjeen mukaan tämän lämpötilan tulisi riittää, mutta ei kyllä riittänyt. Lämpötilaa saa siis säätää hieman kovemmallekin, jollei kassi ala sulaa. Jotkin kassit vetäytyvät sulaessaan ja joidenkin kassien kaksi kerrosta sulavat kauniisti kiinni säilyttäen suurin piirtein alkuperäisen kokonsa. Kassia silitetään, kunnes kummatkin muovikerrokset ovat sulaneet kauttaaltaan toisiinsa. Annetaan jäähtyä leivinpapereiden välissä.

Kun muovikassit ovat jäähtyneet, alkaa pohdinta että mitäs nyt kun on kaikki talouden muovikassit silitetty. Muovista voi leikata esimerkiksi neliöitä, suikaleita, mitä ikinä haluaa ja sitten ommella siksakilla yhteen mitä kekseliäimpiin tarkoituksiin. Kassiksi, pieneksi pussukaksi tai vaikkapa pihalle varmasti sadetta kestäväksi pöytäliinaksi. Itse olen tosiaan lähtenyt virkkaamaan muovikasseja riemunkirjavaksi verhoksi. Koska t-paitojen leikkaaminen matonkuteeksi on jo tuttua hommaa, oli melko helppo hoksata miten kassi leikataan kuteeksi. Kuva toivottavasti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa siitä, miten olen kasseja leikannut.

Aika perstuntumalla lähdin tekemään verhoa, mutta hauskaa hommaa ja helppoa. Koukun koko huikea 12, kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukkaa. Eri värisiä kasseja yhdistellen on aika pirteä. Kun yksi kassi loppuu, otan uuden kassisuikaleen, solmin päät yhteen ja jatkan virkkaamista. Pinnasta tulee elävä - toisin sanoen sympaattisen muhkurainen ja epäsymmetrinen.

Kunhan saan silitettyä lisää kasseja, saan verhon valmiiksi ja seuraava haaste onkin saada verho paikoilleen. Jääköhän se ensi vuoden muovittomalle syyskuulle?

Kodin tekstiilit virkaten

Innostuin keväällä aivan valtavasti matonkudevirkkaamisesta. Näin ystäväni Ninariinan luona trikookuteesta virkatun korin ja kuulin, että sellaiseen mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Kotiin päästyäni leikkasin kaikki virttyneet t-paidat matonkuteeksi ja lähdin virkkaamaan. Yllättävän mukavaa touhua, varsinkin kun olen ala-asteesta asti vältellyt virkkaamista. (kiitos vaan käsityöopettajalle, kun arvostelit kovasanaisesti pientä, kömpelökätistä tyttöä, joka yritti parhaansa)

Kuulemma tärkeintä korin virkkaamisessa on kehittää kunnon kiukku ja napata iso virkkuukoukku nyrkkiin. Minun piponi harvoin kiristää sen verran, että saisin kovin tiukkaa jälkeä aikaiseksi, mutta korit onnistuivat silti. Lähdin kokeilemaan erikokoisia ja erivärisiä koreja. Ninariina oli tehnyt myös muovipussien säilytykseen virkatun pötköhomman ja siitähän innostuin kokeilemaan itsekin.

Kuvassa oikealla on se pötkömallinen virkkaushässäkkä. En ole mitenkään erityisen hyvä virkkaamaan, mutta ajaa asiansa. Valitettavasti tein liian pienen pötkön, joten isot muovikassit eivät mahtuneetkaan niille suunniteltuun koriin. Onneksi lankahyllyä siivotessani olin tyhjentänyt isomman mustan korin ja kappas, sinnehän mahtuvat mukavasti isommat muovikassit. Tarvitsen muovikasseja ja pusseja vähän väliä, joten olen jättänyt nuo keittiön lattialle. Mielestäni nimenomaan tuo musta on jopa sisustuksellinen lattialla nököttäessään!

Ohjeita virkattuun koriin löytyy varmasti pilvinpimein, mutta aloittelevalle virkkaajalle Käsityön riemua -blogin ohje oli selkeä ja hyvä. Jos ylimääräisiä t-paitoja on nurkat täynnä, nämä virkatut korit ovat erittäin taloudellinen tapa tehdä kauniita säilytyskoreja. Itse olen vieläpä rummutellut ympäri kaveripiiriä, että kaikki vanhat t-paidat tänne ja olenkin saanut lahjoituksina melko paljon vanhoja t-paitoja. Kiitoksia paljon kaikille, jotka ovat kartuttaneet matonkudevarastoani! Halutessaan voi tietysti ostaa valmista trikookudetta, esimerkiksi Lankamaailman Turun myymälässä olen nähnyt jos jonkinlaista kudetta.

Kunhan kudetta riittää, korit valmistuvat nopeasti ja, kuten jo alussa sanoin, näiden virkkaaminen on todella mukavaa touhua. Suosittelen!

Kaikki kiertoon!

Olen melko pitkään tuskaillut kosmetiikan kanssa. Periaatteet eivät salli halpojen kemikaalitököttien ostamista ja Lushin tuotteet ovat ihania, mutta välillä budjettiin sopimattomia. Ihoni on todella epäpuhdas ja yleensä vielä noessakin kaiken maailman puulämmityshommista. Kun ei tarvitse paljon enää naamalla päteä yökerhossa vastakkaiselle sukupuolelle, kiinnostus läästiä naamaa ja tuskastua mustapäiden määrästä, on laimentunut. Päätin nyt kuitenkin lähteä tekemään kotikosmetiikkakokeiluja valmistin sekä hiusöljyn (hiukset ovat minulle oikeasti tärkeät ja niihin tuhraankin rahaa ja aikaa) että kasvojen puhdistukseen tarkoitetun öljyn, Käytän meikkiä niin harvoin, että varsinaista meikinpuhdistusöljyä tämä ei ole. Oliiviöljyyn lorauttelin mm. laventelia ja ylang ylangia. Tein (äidin suosiollisella avustuksella) vanhasta froteepyyhkeestä kestopuhdistusliinoja. Ohjeen ja inspiraation löysin tästä kertakaikkisen mainiosta blogista, Hääräämöstä. Koska saumuria ei löydy, tein ihan vain yksinkertaisia neliöitä, joita siksakkasin kunnes ompelukoneiden jumaluus katsoi minua jälleen epäsuopeasti ja päätimme äidin kanssa vaihtaa askareita. Minä kokosin keittiöjakkaran ja hän siksakkasi neliöt loppuun. Näissä kestopuhdistusliinoissa on sen verran karkea pinta, että käytän niitä pyörivin liikkein, jolloin saadaan samaan settiin myös ihon kuorinta. En tiedä vaikuttaako tämä(kään) parantavasti ihon kuntoon, mutta ainakin mukavaa touhua tällainen kotikosmetiikkahääräily!

Harvoin saan käsitöitä kuviksi asti blogiini, mutta tämän olen jopa kuvannut ja tadaa! Toimistotuolin päällinen vanhoista t-paidoista. T-paidat leikattu kuteeksi ja neulottu 10 mm puikoilla ainaoikein. Hämmentävä nyöriviritelmä pujoteltuna kuteen reunoja pitkin ja kiristetty istuinosan alle pitämään päällinen paikoillaan. Kaveri esitteli Fb:ssa taannoin matonkuteesta tehtyä tyynyliinaa. Se oli hieno se tyynyliina ja heitinkin puikoille samantien tuon päällisen jälkeen tyynyliinan alun. Saa nähdä tuleeko siitä suunnitellusti hiaaano vai ei.

Langanvärjäys on ollut tauolla, koska värikasveja ei kauheasti talvisin ole käytettävissä. Sipulinkuorta on kuitenkin kerätty joka kokkauksen yhteydessä ja langat purettuvat parhaillaan. Tämä oli vähän pakkorako, koska kesken oleva villatakki kaipaa käsinvärjättyjä lankoja lisää. Samantien meni sitten kokeiluun teellä ja kahvillakin värjääminen. Mahtava keino päästä eroon vanhoista teepusseista ja kierrättää kahvinporot ja pannuun jääneet lirut. Ainakin teoriassa; tuloksia on vaikea vielä ennustaa, jään odottamaan jännityksellä mitä lankaihanuuksia porisevasta padasta nousee.

Aikakauslehtien kierrätys

Silloin tällöin sorrun ostamaan aikakauslehtiä, vaikka petyn joka kerta. Aikakauslehdet ovat kalliita ja harvoin löytää aikakauslehteä, joka on oikeasti hintansa väärti (uusin Koto Living oli poikkeus, siitä mahdollisesti lisää myöhemmin!). Suuri pettymys oli ekologista elämäntapaa käsittelevä aikakauslehti (nimeä en muista), joka vaikutti alkuun todella hyvältä, mutta loppujen lopuksi jäi mielikuva jonkinlaisesta ekologisesta vastineesta Seiskapäivää-lehdelle. Pyrin siis välttämään houkuttelevaa lehtihyllyä kaupassa kuin kaupassa.

Aikakauslehtiä saa kuitenkin halvalla ihan jo paperinkeräyslaatikoita dyykkaamalla. Meidän perheessä lehdet kierrätetään. Itse en tilaa yhtäkään lehteä, mutta äitini tilaa muutamiakin lehtiä ja mummokin joitakin. Kun lehti napsahtaa postilaatikkoon, alkaa kierrätysketjumme. Jos äiti on saanut Kotivinkin postista, seuraavaksi se menee mummolle luettavaksi ja mummon luettua lehti tulee takaisin äidilleni ja minä luen sen. Sen jälkeen lehti joko päätetään säilyttää kokonaisena tai sitten se päätyy minulle silputtavaksi.

Aikakauslehdet vievät tolkuttomia määriä tilaa kokonaisina vuosikertoina. Suurin osa jutuista ei kiinnosta, voi olla että lehteä säilytetään vain jonkin tietyn "täytyy lukee tää joskus"-artikkelin takia. Olen ratkaissut tilaa rohmuavan aikakauslehtiongelman sillä, että kerään nipun lehtiä eteeni, otan esille sakset ja erivärisiä klemmareita sekä asetan paperinkeräyskorini lähelle. Olen värikoodannut klemmarit, esimerkiksi vihreä klemmari on puutarha ja keltainen ruuanlaitto. Sitten selataan lehti läpi. Kaikki mielenkiintoiset kuvat, artikkelit, käsityöohjeet ja reseptit leikataan tai revitään lehdestä irti. Joko niputan ne kaikki samaan kasaan tai alan välittömästi laittamaan niitä eri pinoihin, merkitsemällä pinot ja monien sivujen jutut klemmareilla. Kuvat laitan omaan pinoonsa. Lehtiä ei saa käsiteltyä kovin montaa kerralla, koska informaatioähky ja aivojumi. Jossain vaiheessa tulee sellainen olo, että miksi helvetissä kiusaa itseään tällä tavalla ja on parempi lopettaa.

Suurimmat käyttökohteet lehtileikkeille ovat olleet sisustuskansio ja päiväkirjat. Päiväkirjoihin olen liimannut vuosien ajan kuvia, joskin nykyään liimailen kuvia muualle kuin päiväkirjaan tai käytän ne decoupage-töihin, kuten aiemmassa blogauksessani näkyy. Esimerkiksi itse tehdyt kalenterit, muistivihot, itse kootut reseptikirjat sun muut ovat loistavia kuvakohteita. Sisustuskansiostani olen äärimmäisen ylpeä. Kerään kansioon minua miellyttäviä kuvia sisutusratkaisuista. Kuvassa voi olla kokonainen huone tai vaan pelkästään yksi lamppu tai kirjahylly. Kun pitää keksiä ideoita sisustukseen, kansio esille ja miettimään. Ei tarvitse suinpäin rynnätä kirjastoon typeriä sisustuskirjoja hakemaan tai tuijottaa netissä usein melko pöljiäkin sisustusideoita. Epäilen, että olen perinyt äidiltä jonkinlaisen pakonomaista sisustusajattelua aiheuttavan sisustusgeenin, koska sisustan omien tilojeni lisäksi mielessäni myös muiden henkilöiden koteja. Anteeksi vain kaikille tutuilleni, en voi sille mitään ja useimmilla teistä on todella kiva sisustus!

Reseptikirjaan on myös kiva liimailla juttuja, joko kokonaisia reseptejä tai vain herkullisia kuvia. Käsityökansioon laitetaan rei'itetyt sivut, joissa on kiva ohje vaikkapa koirien villapaitaan. Puutarhakansio on vasta tekeillä, mutta sinne kerään kaikki lehtien puutarhavinkit. Lopputulos on se, että minulla on täysin omia tarpeitani vastaavaa kokoelma tietoa aiheesta kuin aiheesta.

Kivat kuvat ja hauskat tekstit voi liimailla myös synttäri- ja joulukortteihin.

Kun aikakauslehdet ovat tunnistamattomana silppuna paperinkeräyslaatikossa tai -korissa tai missä ikinä, ne on kiva kiikuttaa sitten varsinaiseen paperinkierrätykseen. Ja katsoa samalla, olisiko joku jättänyt pinnalle ehjiä, pidempää kiertoa odottavia lehtiä.

Dekupaassia eli decoupage-työ

Mielestäni on äärettömän hauskaa miettiä miten vierasperäiset sanat muuttuvat suomalaiseen suuhun sopivaksi. Dekupaassi. Hehe.

Niin siis. Jos tekniikka ei ole tuttu, decoupage tarkoittaa siis yksinkertaisuudessaan sitä, että otetaan paperia ja läästitään se decoupage- eli liimalakalla kiinni johonkin. Esimerkiksi kiva lehtikuva rasian kylkeen tai kartasto olohuoneen pöytää koristamaan. Decoupage on erittäin mielenkiintoinen ja inspiroiva tapa muuntaa tylsät objektit (esim. jugurttiämpärit) hienoiksi käyttöesineiksi. Yleisintä lienee lautasliinojen ja servettien käyttäminen dekupaassiin (hehe, hassu sana, hehe), mutta minulla ne menevät ruttuun ja myttyyn ja repeävät ja niin edelleen. Käytän useimmiten lehtikuvia, ne on vähän jämäkämpiä. Esimerkiksi Tiimarista saa liimalakkaa, mutta en ollut kovin tyytyväinen ja hinta oli aika huima kuitenkin. Löysin laadukkaampaa, halvempaa liimalakkaa askarteluliikkeestä, joka ei kuulu mihinkään ketjuun.

Löysin vanhan cd-romppukotelon roinia selvitellessä. Muistatteko ns. multimedia cd-romput? Tämä käsitteli historiaa. Cd-romppu koneeseen ja eikun klikkailemaan ritarin haarniskaa, jotta hassu miesääni kertoisi kivoja historillisia faktoja

Kotelo vaikutti todella kätsyltä säilytysrasialta. Tällainen se oli ensin.

Ja tällainen siitä tuli! Pirullisen paljon vaati nättejä kuvia, mutta on kyllä hieno. En tiedä mitä sinne tungen. On se silti pirun hieno, onhan?