Maagisessa todellisuudessa on roina pölissyt siihen malliin, että välillä tarvitsee lisäinspiraatiota ja uusia näkemyksiä tavarakasoihin. Törmäsin useaan otteeseen erinäisissä raivausblogeissa mainintaan Anne Te Velde-Luomasta. Te Velde-Luoma on personal organizer ja hänen kotisivunsa löytyvät osoitteesta www.anneluoma.nl/Suomi.html. Vuonna 2010 on ilmestynyt Te Velde-Luoman kirja Kaaoksen kesyttäjä - tavarat, paperit ja aika haltuun.
Raivaushenkisesti lainasin tietysti kirjan kirjastosta, enkä ostanut omaksi (Te Velde-Luoma sanoo itsekin kirjassaan, että kirjastot ovat kirjojen säilytyspaikkoja, eivät kotien kirjahyllyt). Kun sain kirjan kätöseeni, ensimmäisenä ihmettelin että onpas ohut ja pieni kirja! Tälläkö lipareella viimeiset raivausongelmani poistuvat? Ehkäpä Te Velde-Luoma oli soveltanut kirjassaankin jonkinlaista raivausperiaatetta ja jättänyt kaiken turhan pois, koska vähäisestä sivumäärästään huolimatta kirja on aika napakkaa asiaa.
Ensimmäinen selkeä kritiikin aihe oli fontti. Naarmuisten silmälasien läpi, himmeässä valaistuksessa fontti oli hieman liian pientä ja ohutta. Tämä saattaa olla asia, johon kiinnittävät huomiota lähinnä ne ihmiset, joilla on jo valmiiksi silmissä vikaa, mutta en lähtisi suosittelemaan kirjan lukemista vaikkapa seitsemänkymppiselle mummolleni.
Kun pääsin fonttiangstistani yli, kirjan lukeminen eteni aika nopeasti - vaikka samalla raivauspuuhat olivat kesken. Kirja antaa yksityiskohtaiset ja selkeät ohjeet raivaamiseen, mutta käsittelee myös sitä, miksi roinaa kerääntyy ja millaiset asiat esimerkiksi Suomen historiassa ovat vaikuttaneet siihen, että elämme parittomien sukkien ja rikkinäisten "tää on mun mummon vanha jalkarahi"-tyyppisten esineiden kanssa. Loppukirjassa kevennetään muistia, aikatauluja ja luodaan paperikaaoksesta arkisto.
Koska itse olen raivannut jo melko pitkään, useat kirjan esittelemät perusasiat olivat jo tuttuja tai jopa hallussa. Sen sijaan, että nämä perusjutut olisivat ärsyttäneet, pystyin riemuitsemaan; ton mä osaan jo! Omalle roinanraivaukselleen tulee niin sokeaksi, ettei huomaa edistymistään. Tämä kirja loi hyvää mieltä sen suhteen, että olen oikeasti edistynyt ns. hurjimmista vuosistani. Kirja puhuu myös positiivisesta ajattelusta ja siitä, kuinka suomalaiset häpeävät ja piiskaavat itseään ihan turhaan. Minua esimerkiksi hävettää se, ettei oma roinaproggikseni ole vieläkään valmis, mutta toisaalta en usko kenenkään tuomitsevan minua siitä, että pyrin järkeistämään tavaramäärääni ja ostoskäytöstäni. Kirja siis antaa ohjeistusta myös henkiselle puolelle.
Kaikkein suurin anti minulle kirjasta oli kuitenkin aikaan ja muistiin liittyvä raivaus. Siinä missä materiaalisen omaisuuden karsiminen menee rutiinilla, minulla on vaikeuksia järjestää aikatauluni ja pääni niin, että ne eivät olisi täynnä turhaa ryönää. Siinä missä työuupumus on tuttua huttua kaikille tavalla tai toisella, vapaa-aikauupumuksesta harvoin kirjoitetaan - mutta tässä kirjassa siitä puhutaan! Kirja esittelee toistuvasti yksinkertaisen kaavan kaikenlaiseen raivaamiseen ja tällä kaavalla saa niin kalenterinsa kuin ullakkonsa järjestykseen. Kirjan läpi huokui anteeksiantavainen ja ymmärtäväinen fiilis, joka on omiaan minulle. Joku toinen saattaisi hermostua päähäntaputtelumeininkiin ja kaivata kirjalta enemmän sellaista "potku perseelle"-meininkiä.
Kirja oli melko lyhyt, mutta kuten jo mainitsin, ytimekäs ja asiassa pysyvä. Se, että kirja on helppo lukea kannesta kanteen alle vuorokaudessa, on kuitenkin huono homma sen suhteen, että ei tule samantien tehtyä kirjan ohjeiden mukaan vaan hienot ohjeet ja mietteet pitää selata kirjasta jälkikäteen. Kirjasta olisi saanut irti kaiken kivan parhaiten sillä, että kävisi luku kerrallaan asiat läpi ja samantien soveltaisi käytäntöön.
Nopea lukukokemus takaa sen, että asiat unohtuvatkin nopeasti. Informaatiota ja ohjeita tuli sen verraan haipakkaa tahtia, että vain osa imeytyi muistiin. Kirja ansaitsee ehdottomasti toisen lukukerran. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat lukea empaattisen roinanraivauskirjan. Uskon kirjan antavan niin raivaaja-aloittelijalle kuin kokeneemmallekin raivauskoneelle ajateltavaa ja näkemyksiä.
Tekijä: Anne Te Velde-Luoma
Kirjan nimi: Kaaoksen kesyttäjä - tavarat, paperit ja aika haltuun
Kustantaja: BTJ Finland Oyj
Julkaisuvuosi: 2010
ISBN: 978-951-692-802-2
tiistai 11. marraskuuta 2014
maanantai 3. marraskuuta 2014
Kirja-arvostelu: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
Ystäväni antoi minulle kuukausi sitten kolme kirjaa, joista yksi oli Laura Honkasalon Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman. Aloitin kirjan lukemisen hieman epäillen, koska kirjan kansi ei ollut kovin houkutteleva ja kannen pintakin tuntui inhottavalta sormiin. Kyllä, pienet asiat vaikuttavat siihen miten lähden jotakin kirjaa lukemaan. Kirja voitti melko nopeasti minut puolelleni ja olin miltei haikea kun kirja loppui. Perhana kun oli hyvä!
Honkasalo on kirjailija, toimittaja, suomentaja ja kahden lapsen yksinhuoltajaäiti. Nuukaillen on kirjoitettu naisen näkökulmasta ja melko usein asioita käsitellään nimenomaan äidin näkökulmasta. Vaikka en itse äiti-ihminen olekaan, äitinäkökulma ei haitannut lainkaan vaan toi lisäsisältöä kirjaan, kun asioita pohdittiin monen sukupolven näkökulmasta.
Alkuun kirja oli enemmänkin kokoelma pieni säästö- ja nuukailuvinkkejä, mutta kirjan edetessä lähdettiin syvempiin teemoihin kuten downshiftaukseen, käsitöiden mielekkyyteen, informaatioähkyyn, shoppailukulttuuriin, markkinointiin ja ihmisten ostoskäytökseen. Tavallaan Nuukaillen on kokoelma tekstejä siitä, miten materialistinen maailma ei ole kenellekään hyväksi. Honkasalo vertaa usein nykymaailman menoa omaan lapsuuteensa ja nuoruuteensa sekä valitettavan usein myös sota-aikaan ja pula-aikaan. Uskoisin, että kirjailijan tarkoitus on nostaa esimerkiksi pula-aikaan viitatessaan esille sen, että ihan oikeasti pienemmälläkin tavaramäärällä pärjää ja rikkinäisen paidan voi parsia ja korjata tyylikkäästi, mutta jatkuva vastakkainasettelu sota- ja pula-ajan sekä nykyajan välillä luo hieman sellaisen fiiliksen, että Honkasalo ihannoisi näitä vaikeita aikoja.
Aivan kirjan alussa minua häiritsi valtavasti se, että eri lukujen otsikot eivät olleet kovin osuvia, mutta opin nopeasti ohittamaan otsikot ja lukemaan luvun ilman ennakko-oletuksia. Esimerkiksi "Vaatimaton vauva"-otsikolla varustettu luku käsitteli sekä vauvantarvikkeiden valtavaa määrää, nuorisoa, brändejä että muotibloggaajia. Kun ei tarttunut otsikkoon, huomasi, että jokaista aihetta oli käsitelty melko laajasti ja monia eri asioita huomioon ottaen. Mielestäni on tärkeää käsitellä asioita mahdollisimman laajasti (joskin jonkinlaista punaista lankaa noudatellen), koska harvat asiat ovat mustavalkoisia. Tekstiin oli viljelty reilulla kädellä huumoria, joka ainakin minuun iski täysillä.
Joinakin hetkinä epäilin, että Honkasalo on esimerkiksi identtinen kaksoseni, mutta syntymävuosi ei täsmännyt, joten ehkäpä kyseessä on vain jonkinlainen telepaattinen yhteys tai muu jännä, hyvin jännä samankaltaisuus, koska kirjan ajatukset mukailivat niin paljon omiani. Pidin myös siitä, että kirjailija osaa nauraa itselleen ja kirjailijalla oli myös rohkeutta sanoa melko suoraan, jos jokin asia oli hänen mielestään pöljää. Teksti oli siis rehellistä ja (anteeksi että käytän tätä termiä) elämän makuista.
Joihinkin väitteisiin olisin kaivannut tueksi lähteitä, esimerkiksi siihen, että alumiinitölkkien kierrätystehdas saastuttaa Australiassa tai second hand -vaatteita, joita ei saada Suomessa kaupaksi, raahataan jätteeksi Afrikkaan.
Kirjan lopussa on melko kattava kirjallisuuslista, jos kirjan käsittelemät aiheet kiinnostavat. Kirjassa on myös söpöjä pieniä laatikoita, joissa on lainauksia esimerkiksi vuonna 1938 ilmestyneestä "Joka emännän apulainen"-kirjasta tai vuoden 1871 "Kotoaskareet"-kirjasta.
Pikkuvioistaan huolimatta suosittelen kirjaa lämpimästi ihmisille, jotka haluavat tutkailla omaa rahankäyttöään, säästää, oppia nuukailuniksejä ja toisaalta pohtia myös mainostajia, shoppailua, brändejä ja omaa ajankäyttöään. Inspiroiva, maanläheinen kirja.
Tekijä: Laura Honkasalo
Kirjan nimi: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2014
ISBN: 978-952-247-439-1
Honkasalo on kirjailija, toimittaja, suomentaja ja kahden lapsen yksinhuoltajaäiti. Nuukaillen on kirjoitettu naisen näkökulmasta ja melko usein asioita käsitellään nimenomaan äidin näkökulmasta. Vaikka en itse äiti-ihminen olekaan, äitinäkökulma ei haitannut lainkaan vaan toi lisäsisältöä kirjaan, kun asioita pohdittiin monen sukupolven näkökulmasta.
Alkuun kirja oli enemmänkin kokoelma pieni säästö- ja nuukailuvinkkejä, mutta kirjan edetessä lähdettiin syvempiin teemoihin kuten downshiftaukseen, käsitöiden mielekkyyteen, informaatioähkyyn, shoppailukulttuuriin, markkinointiin ja ihmisten ostoskäytökseen. Tavallaan Nuukaillen on kokoelma tekstejä siitä, miten materialistinen maailma ei ole kenellekään hyväksi. Honkasalo vertaa usein nykymaailman menoa omaan lapsuuteensa ja nuoruuteensa sekä valitettavan usein myös sota-aikaan ja pula-aikaan. Uskoisin, että kirjailijan tarkoitus on nostaa esimerkiksi pula-aikaan viitatessaan esille sen, että ihan oikeasti pienemmälläkin tavaramäärällä pärjää ja rikkinäisen paidan voi parsia ja korjata tyylikkäästi, mutta jatkuva vastakkainasettelu sota- ja pula-ajan sekä nykyajan välillä luo hieman sellaisen fiiliksen, että Honkasalo ihannoisi näitä vaikeita aikoja.
Aivan kirjan alussa minua häiritsi valtavasti se, että eri lukujen otsikot eivät olleet kovin osuvia, mutta opin nopeasti ohittamaan otsikot ja lukemaan luvun ilman ennakko-oletuksia. Esimerkiksi "Vaatimaton vauva"-otsikolla varustettu luku käsitteli sekä vauvantarvikkeiden valtavaa määrää, nuorisoa, brändejä että muotibloggaajia. Kun ei tarttunut otsikkoon, huomasi, että jokaista aihetta oli käsitelty melko laajasti ja monia eri asioita huomioon ottaen. Mielestäni on tärkeää käsitellä asioita mahdollisimman laajasti (joskin jonkinlaista punaista lankaa noudatellen), koska harvat asiat ovat mustavalkoisia. Tekstiin oli viljelty reilulla kädellä huumoria, joka ainakin minuun iski täysillä.
Joinakin hetkinä epäilin, että Honkasalo on esimerkiksi identtinen kaksoseni, mutta syntymävuosi ei täsmännyt, joten ehkäpä kyseessä on vain jonkinlainen telepaattinen yhteys tai muu jännä, hyvin jännä samankaltaisuus, koska kirjan ajatukset mukailivat niin paljon omiani. Pidin myös siitä, että kirjailija osaa nauraa itselleen ja kirjailijalla oli myös rohkeutta sanoa melko suoraan, jos jokin asia oli hänen mielestään pöljää. Teksti oli siis rehellistä ja (anteeksi että käytän tätä termiä) elämän makuista.
Joihinkin väitteisiin olisin kaivannut tueksi lähteitä, esimerkiksi siihen, että alumiinitölkkien kierrätystehdas saastuttaa Australiassa tai second hand -vaatteita, joita ei saada Suomessa kaupaksi, raahataan jätteeksi Afrikkaan.
Kirjan lopussa on melko kattava kirjallisuuslista, jos kirjan käsittelemät aiheet kiinnostavat. Kirjassa on myös söpöjä pieniä laatikoita, joissa on lainauksia esimerkiksi vuonna 1938 ilmestyneestä "Joka emännän apulainen"-kirjasta tai vuoden 1871 "Kotoaskareet"-kirjasta.
Pikkuvioistaan huolimatta suosittelen kirjaa lämpimästi ihmisille, jotka haluavat tutkailla omaa rahankäyttöään, säästää, oppia nuukailuniksejä ja toisaalta pohtia myös mainostajia, shoppailua, brändejä ja omaa ajankäyttöään. Inspiroiva, maanläheinen kirja.
Tekijä: Laura Honkasalo
Kirjan nimi: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2014
ISBN: 978-952-247-439-1
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)