Maagista sisustamista ja siivoamista

Siivosin viime viikolla kotia hullun raivolla. Halusin yllättää toiseen kaupunkiin muuttaneen miehen sillä, että viimeisetkin muuttolaatikot olisivat tyhjiä ja kaikki mahdollinen paikoillaan, turhat asiat poissa silmistä (ja mielestä) ja koti olisi hyväntuoksuinen, viihtyisä ja kaikinpuolin ihana. Projekti jäi hieman kesken, mutta jatkan kunhan flunssanpoikanen luovuttaa otteensa.

Tein pieniä maagisia juttuja siivotessa. Suitsukkeiden poltto tai tuoksulyhdyn käyttö siivotessa on minulle ihan must. Lisäksi laitan tsemppaavaa musiikkia, tanssahtelen rätti kädessä ja laulan sydämeni kyllyydestä. Tein tällä kertaa myös potpourreja ja ripustin makuuhuoneeseen nipun yrttejä tuomaan tuoksua. Laventelin eteeristä öljyä tipautin makuuhuoneen verhoihin ja tyynyihimme, taisi patjaankin livahtaa muutama.

Löysin kirjakaupan hyllyltä kirja Tess Whitehurstin "Kodin magia"-nimisen kirjan, joka on melko hyvä ja isnpiroiva. Jonkin verran liian hörhö minun makuuni (enkelit ja kristallivesi eivät ihan ole mun juttuja), mutta kirjasta löytää kyllä hyviäkin pointteja. Esimerkiksi feng shui -tyyppistä kodin kartoittamista ja sen yhdistämistä esimerkiksi eläimiä kuvaavien koriste-esineiden ja taulujen käyttöön. Toisaalta en rajoita itseäni kirjan neuvojen mukaan. Esimerkiksi Buddha-taulua ei saisi kirjan mukaan laittaa makuuhuoneeseen, mutta minä olen sitä mieltä, että taulu kuuluu juurikin makuuhuoneeseen ja just tietylle seinälle. Omat fiilikset ennen kaikkea! Kirja kannattaa lainata kirjastosta, jopa asuinpaikkani pieni kirjasto on ottanut sen hyllyihinsä.

On ihanaa tulla kotiin, kun eteisessä tuoksuu potpourri ja keittiössä ei tarvitse väistellä laatikoita. Sain kuin onnenkantamoisena sopivan sohvan viime sunnuntaina. Nautin heräämisestä siistissä makuuhuoneessa. Aikaa on nyt kaikkeen muuhun kuin jatkuvaan siivoamiseen ja tavaroiden etsimiseen. On ihanaa löytää vaatteensa vain pienellä etsimisellä.

Toki tehtävää on vielä. Vintti on nyt täynnä epämääräisiä tavaroita vaatteista halloween-koristeisiin ja muutamat koriste-esineet etsivät vielä paikkaansa.

Syksy hiipii tähän maagiseen kotiini varsinkin öisin ja pian saan sytytellä tulet lämmön takaamiseksi ja alkaa neuloa villasukkia vimmatusti. Villasukkia ei ole koskaan liikaa.

Paluuta juurille

Monen vuoden "ei kiinnosta wiccajutut niinku pätkääkään"-vaiheen jälkeen olen havainnut, että mieli hakeutuu muistelemaan sapattien nimiä ja tapoja, joilla aikoinaan juhlistin niitä. Mielessäni on herännyt uusi kiinnostus wiccaa kohtaan. Ei niin että kutsuisin enää itseäni wiccaksi, mutta haluaisin näin kymmenen vuoden jälkeen palata tuon uskonnon pariin siinä mielessä, että millaisena wicca näyttäytyisi nykyisellä "pakanakokemuksellani".

Erinäisiä luonnonuskovaisen noidan tapoja minulla on ollut jo vuosia. Erityisesti yrttien ja eteeristen öljyjen käyttö on ollut pop juttu. Yrttejä olen käyttänyt sekä niiden fyysisesti parantavien että maagisten ominaisuuksien vuoksi. Paino hieman siellä fyysisen parantamisen puolella. Muistan jo pikkutyttönä olleeni kiinnostunut keitoksista ja noidan pataan heitettävistä sammakoista ja liskonhännistä. Tein ystäväni kanssa kammottavan liemen ojavedestä ja lantunkuorista. Jestas sitä hajua. Pikkuveljeni kavereineen joutuivat liemen uhriksi, en muista oliko kyseessä "ette tule meidän majalle tai heitämme tätä lientä päällenne"-tyyppinen uhkailu vai mistä oli kyse, mutta tulokset olivat halutut.

Eteerisiä öljyjä rakastan. Poltan mielelläni tuoksulyhdyssä öljyjä tuomaan hyvää tuoksua ja kotoisaa tunnelmaa. Sitruunaa olen käyttänyt puhdistamaan kodin energioita, hyvän tuoksun lisäksi. Olen tehnyt salvoja ja tuoksukynttilöitä. Tämän syksyn ja talven tavoite on tehdä jälleen edellä mainittuja ja sen lisäksi saippuaa (kuten ensimmäisessä blogissa uhkailin).

Oho, hyppäsin noituuteen vaikka wiccasta piti kirjoittaa. No niin  Muistan kuinka tuolloin wicca-aikoina minua ahdisti suunnattomasti, kun en mitenkään taipunut rituaalikaavoihin. En halunnut tehdä rituaaleja oikeastaan ollenkaan. Nykyisellään kaipaan jonkinlaista "säännönmukaista" uskonnollisuutta, selkeitä linjoja, selkeitä päämääriä. Eklektikon vapaus voi joskus tukahduttaa, koska on vapaus tehdä mitä tahansa - tai olla tekemättä.

Aina silloin tällöin törmään joihinkin tuttuihin kirjoihin. Tuota minä luin aikoinaan. Tuo minulla oli. Miksi ne oli silloin pakko myydä. Niissä olisi varmasti jotakin kiinnostavaa. Pöh ja höh. Miksi olin niin huolimaton eklektinen wicca, ettei minulla ole tänä päivänä muistissa muuta kuin juuri omat tapani vääntää ja kääntää wiccaa edes vähän minulle sopivaksi? Antaisiko wicca minulle tänä päivänä jotakin? Toisaalta, jos nappaan jotakin wiccasta tämänpäiväiseen uskontopalettiini, olenko sen enempää kunnioittavampi wiccaa kohtaan kuin tuolloin ekluwicca-aikoina?

Hemmetti kun tämä eklektikon elämä on joskus vaikeaa.

Onneksi yksi wiccakirja on säilynyt hyllyssäni. Titus Hjelmin kokoama "Mitä wicca on?". Eikä sekään tietenkään ole juuri nyt käden ulottuvilla.