Mitä mausteita laitetaan? Sipulia!

Sipuli on ehkä maailman paras kasvi. Meillä laitetaan sipulia kaikkeen ruokaan, kun on niin pirun hyvänmakuinen. Nyt koko talven ajan keittiön työpöydällä on nököttänyt pieni kori, johon kuivat sipulinkuoret on laitettu kokkauksen yhteydessä. Kun kori täyttyy, se tyhjennetään paperikassiin, joka roikkuu ilmavasti milloin missäkin naulassa pahimmalta kosteudelta suojassa.

Purete pääsi loppumaan, mutta onneksi lähiapteekista löytyi kilon purkki alunaa eli puretetta 25 eurolla. Olen päätynyt käyttämään alunaa kaikkiin värjäyksiin, koska en jaksa ährätä kuparivihtrillien sun muiden kanssa. Aluna ei värjää itse, toimii vain puretteena. Esimerkiksi kuparivihtrilli auttaa värjäämään lankaa kasvivärien lisäksi. Jaa mikä on purete? No purete on aine, jolla lanka saadaan vastaanottamaan väri niin että väri langassa pysyykin. Olen neulonut miltei kaikki värjäämäni langat villatakkiin eikä yksikään värisävy ole päästänyt väriä käsiin tai puikkoihin. Aika hyvin aloittelijalta siis.

Suurin osa löytämistäni ohjeista käskee purettamaan samalla kun värjää, mutta itse teen ensin puretuksen ja sitten vasta värjään. Esipuretettuja lankoja säilön viikkokaupallakin tarvittaessa. Eivät mene miksikään kun kuivuvat kunnolla.

Ja takaisin sipuleihin. Sipulinkuoret lillutan reippaassa vesimäärässä yön yli. Jo seuraavana aamuna huomaa, että liotusliemessä on punertava väri. Sitten sipulinkuoret heitetään liotusliemessään kattilaan ja annetaan pöhistä hellalla tunnin verran. Sitten pitääkin siivilöidä ja kiroilla samaan aikaan ja läiskyttää punaista lientä ihan joka paikkaan. Väriliemi jäähdytetään, heitetään puretetut, hieman kostutetut langat sekaan ja lämpötila nostetaan lähelle kiehumispistettä hyvin varovaisesti, lanka ei saa kiehahtaa. Noin niinkun teoriassa. Itselläni on muutaman kerran päässyt liemi kiehahtamaan, mutta lanka ei ole huopunut. Äkkiä kylmää vettä perään ja tarkempaa vahtimista. Suosittelen keksimään jotain keittiöpuuhaa siksi aikaa, kun lanka värjäytyy. Ei kannata eksyä internetiin tai tulee surku ja ylikypsäksi keitettyä lankaa.

Ja sitten niitä värjättyjä lankoja1

Ensimmäisen liemen käyttökerran tuloksena aika pirtsakkaa oranssia ja oranssinkeltaista.

Ja jälkiliemellä tuli keltaista. Oikeanpuoleinen lanka oli alunperin mustavalkokirjava ja puhuttelematon lanka. Nyt siitä tuli aika rokrok.

Sipulinkuoria kannattaa siis säästää. Huhut kertovat myös, että kauppojen sipulilaareista saa hakea sipulinkuoria kun nätisti kysyy.

Aiempia sipulivärjäyksiäni löytyypi vanhasta postauksesta.

Kaikki kiertoon!

Olen melko pitkään tuskaillut kosmetiikan kanssa. Periaatteet eivät salli halpojen kemikaalitököttien ostamista ja Lushin tuotteet ovat ihania, mutta välillä budjettiin sopimattomia. Ihoni on todella epäpuhdas ja yleensä vielä noessakin kaiken maailman puulämmityshommista. Kun ei tarvitse paljon enää naamalla päteä yökerhossa vastakkaiselle sukupuolelle, kiinnostus läästiä naamaa ja tuskastua mustapäiden määrästä, on laimentunut. Päätin nyt kuitenkin lähteä tekemään kotikosmetiikkakokeiluja valmistin sekä hiusöljyn (hiukset ovat minulle oikeasti tärkeät ja niihin tuhraankin rahaa ja aikaa) että kasvojen puhdistukseen tarkoitetun öljyn, Käytän meikkiä niin harvoin, että varsinaista meikinpuhdistusöljyä tämä ei ole. Oliiviöljyyn lorauttelin mm. laventelia ja ylang ylangia. Tein (äidin suosiollisella avustuksella) vanhasta froteepyyhkeestä kestopuhdistusliinoja. Ohjeen ja inspiraation löysin tästä kertakaikkisen mainiosta blogista, Hääräämöstä. Koska saumuria ei löydy, tein ihan vain yksinkertaisia neliöitä, joita siksakkasin kunnes ompelukoneiden jumaluus katsoi minua jälleen epäsuopeasti ja päätimme äidin kanssa vaihtaa askareita. Minä kokosin keittiöjakkaran ja hän siksakkasi neliöt loppuun. Näissä kestopuhdistusliinoissa on sen verran karkea pinta, että käytän niitä pyörivin liikkein, jolloin saadaan samaan settiin myös ihon kuorinta. En tiedä vaikuttaako tämä(kään) parantavasti ihon kuntoon, mutta ainakin mukavaa touhua tällainen kotikosmetiikkahääräily!

Harvoin saan käsitöitä kuviksi asti blogiini, mutta tämän olen jopa kuvannut ja tadaa! Toimistotuolin päällinen vanhoista t-paidoista. T-paidat leikattu kuteeksi ja neulottu 10 mm puikoilla ainaoikein. Hämmentävä nyöriviritelmä pujoteltuna kuteen reunoja pitkin ja kiristetty istuinosan alle pitämään päällinen paikoillaan. Kaveri esitteli Fb:ssa taannoin matonkuteesta tehtyä tyynyliinaa. Se oli hieno se tyynyliina ja heitinkin puikoille samantien tuon päällisen jälkeen tyynyliinan alun. Saa nähdä tuleeko siitä suunnitellusti hiaaano vai ei.

Langanvärjäys on ollut tauolla, koska värikasveja ei kauheasti talvisin ole käytettävissä. Sipulinkuorta on kuitenkin kerätty joka kokkauksen yhteydessä ja langat purettuvat parhaillaan. Tämä oli vähän pakkorako, koska kesken oleva villatakki kaipaa käsinvärjättyjä lankoja lisää. Samantien meni sitten kokeiluun teellä ja kahvillakin värjääminen. Mahtava keino päästä eroon vanhoista teepusseista ja kierrättää kahvinporot ja pannuun jääneet lirut. Ainakin teoriassa; tuloksia on vaikea vielä ennustaa, jään odottamaan jännityksellä mitä lankaihanuuksia porisevasta padasta nousee.

Värjäyskirjat vertailussa

Lainasin kasvivärjäykseen liittyen kaksi hyvin erilaista kirjaa. Molemmat kirjat ovat omalla tavallaan monipuolisia, mutta selkeästi enemmän tulee toista selailtua. Kirjat ovat seuraavat:

Luonnosta väriä lankoihin (Riitta Aittomäki, Hans Colliander ja Heikki Kotiranta, Tammi, 2010)
Luonnonvärjäys (Anna-Karoliina Tetri, Kustannusosakeyhtiö Moreeni, 2010)

Luonnosta väriä lankoihin on uudistettu laitos parikymmentä vuotta vanhasta teoksesta. Koska keskityn tälllä hetkellä vain lankojen värjäämiseen, tämä toimii pyhänä kirjanani. En niinkään tee suoraan reseptien mukaan vaan lähinnä etsin kyseisestä kirjasta vinkkiä siihen, mitä kasveja kannattaa kokeilla. Keskellä kirjaa on ihastuttava värikuvien sarja, jossa mm. esitellään erilaisia värjäyssieniä ja ennen kaikkea sitä miten monenlaisia värejä kasveista saa. Herkullisen punaisia, rauhoittavan vihreitä, violettiakin väriä saa aikaiseksi oikeilla aineilla. Kirjassa esitellään niin värjäykseen käytettävät kasvit, sienet, jäkälät kuin puunkuoretkin. Koska olen kuin ärsyttävä lapsi, joka kysyy joka asiasta "miksi", pidän kirjan tavasta selittää esimerkiksi puretusaineiden vaikutuksen värjättävään lankaan.

Luonnonvärjäys taas on samalla hyvin suppea ja hyvin laaja teos. Siinä missä Luonnosta väriä lankoihin pureutuu juuri lankojen saattamiseksi kaikkiin sateenkaaren väreihin hyvin yksinkertaisella tekniikalla, Tetrin kirjassa esitellään erilaisia tekniikoita (mm. kontaktivärjäys) ja värjättäviä materiaaleja (esim. puuhelmien värjääminen). Kirjasta löytyy myös ohje kääpäpaperin tekoon. Mielenkiintoinen kirja omalta osaltaan, mutta reseptejä on vähän ja resepteissä keskitytään paljon kasveihin, joita ei kotipihalta löydy (henna, kokenilli, maavärit kuten okra). Kirja tuntuu enemmänkin avaavan luonnonvärien eri käyttötapoja, jokaista pikkiriikkisen kiusoittelevaan tapaan. "Näinkin voi tehdä, mutta ota itse enemmän selvää."

Molemmat kirjat kannattaa kirjastosta lainata ja selata läpi. Rahakkaalle kokeilunhaluiselle Tetrin kirja on omiaan ja perinteisemmästä lankavärjäyksestä kiinnostuneille voin lämpimästi suositela Aittomäen, Collianderin ja Kotirannan teosta.

Lankojen värjäys - uusi taito

Tänä vuonna on tullut opittua kehräämisen lisäksi lankojen värjääminen kasveilla. Hieno juttu, pelkästään sen takia, että kehräämäni lanka on aina luonnonvalkoista. Valkoiset vaatteet ovat minulla kauhistus, koska osaan sotkea vaatteeni ihan pelkästään kahvia juomalla. On siis erittäin hyvä osata värjätä itsekehrätty lanka hieman enemmän tahroja kestäväksi.

Minulla on muutama kasvivärjäystä käsittelevä kirja lainassa kirjastosta ja teen niistä kirjavertailun myöhemmin. Suurin apu alkusysäykselle tuli kuitenkin Riihivillan blogista. Alkuun oli melkoista räpellystä tietysti, en tajunnut käyttää tarpeeksi värikasvia ja niin edelleen. Nyt olen kuitenkin saanut aika pirun hienoja lankoja aikaiseksi. Olen lähinnä värjännyt valkoisia lankoja, mutta tein myös kokeiluja harmailla langoilla. Eräs lanka näyttää nyt lähinnä huonolta peruukilta... Harmaan sävy ei ollut ihan paras mahdollinen kokeiluuni, mutta toinen harmaa taas värjäytyi samassa liemessä upean punaruskeaksi. Kaikkein säväyttävin (ja haisevin) liemikokeilu oli lupiinilla värjääminen. Langasta tuli upeaa sitruunankeltaista.

Olen käyttänyt puretusaineena (puretusaine on siis usein alunaa tai rautavihtrilliä, jolla lanka saadaan vastaanottamaan väri) pelkästään alunaa. Apteekista löytyi alunaa, joten ei tarvinnut tilata netin kautta postikuluineen eikä tarvinnut odotella. Kärsivällisyyteni ei ole aina ihan parhaimmasta päästä, joten kun jotain päähäni saan, se on pakko toteuttaa hetinyt! Toisessa värjäyskirjassa sanotaan, että puretetut langat pitää käyttää parin päivän kuluessa ja pitää kosteana sen pari päivää, mutta muistaakseni Riihivillassa sanottiin esipurettamisen ja lankojen säilyttämisen kuivana olevan ok. En ole vielä ainakaan huomannut, että esipuretetut, kuivat langat värjäytyisivät huonommin. Kokeilujen toistuessa sain karvaasti kokea sen, että olisi totta tosiaan kannattanut hakea varastosta se iso emalikattila alumiinisen, käytöstä hylätyn kattilan sijaan; aluna syövytti kattilaa sen verran että kahvojen kohdalta kupli ihanaa alunalientä pitkin liettä. Emalikattilat ovat olleetkin sen jälkeen kovassa käytössä, enää eivät mökötä koriste-esineinä.

Mutta se löpinöistä. Aiemmin oli jo kuvaa liemien keittelystä, mutta tulosten esittelyä tässä.

Tämä on raitalankaa! Helppoa: vyyhdin toinen pää toiseen liemikattilaan ja toinen toiseen. Pitänee testata vielä selkeämmin toisistaan eroavia liemiä. Rakastan raidoitettuja lankoja tai neuleita ja näin saa kivan pirtsakoita värejä esimerkiks sukkiin.

Kolme erilaista harmaata lankaa, sama sipulinkuoriliemi. Keskimmäinen on  se peruukkilanka. Yh. En tykkää yhtään. 

Seuraavaksi kokeilen värjätä valmiiksi raidoitettua musta-harmaa-valkoista Seitsemää veljestä. Siellä se jo puretusliemessä lilluu.