Lankojen värjäys - uusi taito

Tänä vuonna on tullut opittua kehräämisen lisäksi lankojen värjääminen kasveilla. Hieno juttu, pelkästään sen takia, että kehräämäni lanka on aina luonnonvalkoista. Valkoiset vaatteet ovat minulla kauhistus, koska osaan sotkea vaatteeni ihan pelkästään kahvia juomalla. On siis erittäin hyvä osata värjätä itsekehrätty lanka hieman enemmän tahroja kestäväksi.

Minulla on muutama kasvivärjäystä käsittelevä kirja lainassa kirjastosta ja teen niistä kirjavertailun myöhemmin. Suurin apu alkusysäykselle tuli kuitenkin Riihivillan blogista. Alkuun oli melkoista räpellystä tietysti, en tajunnut käyttää tarpeeksi värikasvia ja niin edelleen. Nyt olen kuitenkin saanut aika pirun hienoja lankoja aikaiseksi. Olen lähinnä värjännyt valkoisia lankoja, mutta tein myös kokeiluja harmailla langoilla. Eräs lanka näyttää nyt lähinnä huonolta peruukilta... Harmaan sävy ei ollut ihan paras mahdollinen kokeiluuni, mutta toinen harmaa taas värjäytyi samassa liemessä upean punaruskeaksi. Kaikkein säväyttävin (ja haisevin) liemikokeilu oli lupiinilla värjääminen. Langasta tuli upeaa sitruunankeltaista.

Olen käyttänyt puretusaineena (puretusaine on siis usein alunaa tai rautavihtrilliä, jolla lanka saadaan vastaanottamaan väri) pelkästään alunaa. Apteekista löytyi alunaa, joten ei tarvinnut tilata netin kautta postikuluineen eikä tarvinnut odotella. Kärsivällisyyteni ei ole aina ihan parhaimmasta päästä, joten kun jotain päähäni saan, se on pakko toteuttaa hetinyt! Toisessa värjäyskirjassa sanotaan, että puretetut langat pitää käyttää parin päivän kuluessa ja pitää kosteana sen pari päivää, mutta muistaakseni Riihivillassa sanottiin esipurettamisen ja lankojen säilyttämisen kuivana olevan ok. En ole vielä ainakaan huomannut, että esipuretetut, kuivat langat värjäytyisivät huonommin. Kokeilujen toistuessa sain karvaasti kokea sen, että olisi totta tosiaan kannattanut hakea varastosta se iso emalikattila alumiinisen, käytöstä hylätyn kattilan sijaan; aluna syövytti kattilaa sen verran että kahvojen kohdalta kupli ihanaa alunalientä pitkin liettä. Emalikattilat ovat olleetkin sen jälkeen kovassa käytössä, enää eivät mökötä koriste-esineinä.

Mutta se löpinöistä. Aiemmin oli jo kuvaa liemien keittelystä, mutta tulosten esittelyä tässä.

Tämä on raitalankaa! Helppoa: vyyhdin toinen pää toiseen liemikattilaan ja toinen toiseen. Pitänee testata vielä selkeämmin toisistaan eroavia liemiä. Rakastan raidoitettuja lankoja tai neuleita ja näin saa kivan pirtsakoita värejä esimerkiks sukkiin.

Kolme erilaista harmaata lankaa, sama sipulinkuoriliemi. Keskimmäinen on  se peruukkilanka. Yh. En tykkää yhtään. 

Seuraavaksi kokeilen värjätä valmiiksi raidoitettua musta-harmaa-valkoista Seitsemää veljestä. Siellä se jo puretusliemessä lilluu.