Kirja-arvostelu: Junky Styling - huippumuotia vanhoista vaatteista

Olen vihdoin ottanut härkää sarvista ja päättänyt opetella ompelemaan. Olen todennut monta kertaa, kuinka naurettavaa on se, että osaan neuloa pitsihuiveja ja palmikkovillapaitoja, mutta en osaa ommella kestävää saumaa. Edelleenkin on opettelemista, mutta olen edistynyt muutamassa kuukaudessa melko paljon. Tälläkin hetkellä päälläni on kirpparimekosta tuunaamani paita. Itsetehtyä tai tuunattua ei voita mikään.

Olen erittäin huono seuraamaan valmiita ohjeita, joten olen etsiskellyt kirjastosta inspiraatiota omiin ompeluksiin. Erilaiset muodin historiaa käsittelevät opukset ovat loistavia tähän. Rakastin jo teininä vaatesuunnittelua ja on ollut mukavaa luonnostella vuosien jälkeen vaatteita piirrustuslehtiöön. Oma kroppani on tehty lähinnä 1950-luvun vaatteita varten, nykymuoti ei minulle sovi, ei tyylillisesti eivätkä leikkauksetkaan kroppaani imartele. Menin sitten lainaamaan kirjastosta juurikin vintagevaatteita esitteleviä kirjoja ja myös kammottavan muotiblogaajien kasaaman kirjan, josta arvostelu tuttavani Pussinäädän kirjablogissa . Kun käteeni osui Junky Styling -kirja, olin melko varautunut tuon Style-kirjan jälkeen. Yllätyin kuitenkin iloisesti.

Kuvia on paaaljon. Se on mukavaa. Teksti oli kuitenkin äärettömän vaaleaa ja ohutta, vaikealukuista. Kirjan alku käsittelee kirjoittajien Junky Styling -vaatemerkkiä. Olisi ehkä ihan kiinnostavaa luettavaa, mutta silmäni alkavat särkeä pelkästä ajatuksesta, että lukisin vaatemerkin historiaa pitkät pätkät. Lyhyesti: Junky Styling on kirppariostosten mielikuvituksellista käyttöä persoonallisten vaatteien materiaaliksi. Vaikka alku ei annakaan migreeniherkälle lukijalle mitään, lopun vaateohjeet ovat mahtavia! Miltä kuulostaa toppi vanhoista housuista ja vanhasta t-paidasta? Ehkä vähän hassulta, nutta kuvat todistavat että homma toimii. Kirja sisältää myös materiaalitietoa ja kirpparivaatteiden ostoon vinkkejä. Jotkut kirjan ohjeet voivat näyttää vähän pöljiltäkin (yksi toppi näyttää siltä, että päälle on vedetty nurinperin pieni keltainen lasten toppatakki), mutta ainakin oma ompelumielikuvitukseni alkoi laukata kirjaa lukiessa hurjasti. Kirja auttaa näkemään valmiin vaatteen materiaalina sen sijaan, että vaate nähtäisiin esimerkiksi t-paitana, josta saadaa tuunaamalla hauskempi t-paita. Esimerkiksi iso miesten kauluspaita muutetaan ihastuttavaksi hameeksi, jossa hihat muodostavat toiselle sivulle rusetin. Kaltaiselleni "vitut mä mitään ohjeita tai kaavoja tähän tartte"-ompelijalle summittaiset ohjeet ovat enemmän kuin tervetulleita tarkkojen kaavojen ja yksityiskohtaisten ompeluohjeiden sijaan.

Suurin suru ehkä tämän kirjan kanssa on siinä, että vaatekaappini on nyt jo aika täydellinen ja jos alan käydä läpi vaatteita, jotka makaavat liian pieninä (mutta ah niin ihanina ettei voi heittää pois) varastossa, vaatekaappini räjähtää taas käsiin.

Suosittelen kirjaa kaikille kirpparihenkisille ompelijoille. En ehkä lähtisi ihan omaan hyllyyn ostamaan, mutta kirjasto on ystävä!

Junky Styling - huippumuotia vanhoista vaatteista
Tekijä: Annika Sanders
Kustantaja: Perhemedia, 2011
ISBN: 978-952-494-286-7

Kesä kääntyy syksyyn

Syksy on jo elokuisissa öissä. Sammakot ja rupikonnat pomppivat tieltä pois, kun ulkoilutan koiraa pimeässä. Tekee mieli nauraa kun näkee taas tummaa tähtitaivasta. Olen nyt tullut siihen lopputulokseen, että syksy on ihan ehdottomasti lempivuodenaikani. Syksyiset yöt tuovat vahvasti mieleen Pakanaverkon syysleirin nuotiolla istumiset. Ne ovat pinttyneet niin selkeästi mieleen, että varmasti vuosienkin päästä haistan ilmassa kummitusjutut, savun ja kuulen pakanoiden rupattelun, naurun, laulamisen ja shamaanirummun kuminan.

Kiirettä on ollut, sadonkorjuu on parhaimmillaan. Omenoita, marjoja, sieniä! Mehuja, hilloja, maustekurkkuja! Kirsikkatomaatit tuottavat jo hyvin satoa, basilikaa tungen jo kaikille vieraillekin. Näen jatkuvasti unta ensilumesta, kaipaan luultavasti jo talven kylmiä kelejä. Jo pelkkä ajatus lämpimään, mukavaan villapaitaan kääriytymisestä saa hymyn huulille.

Vähitellen ulkopuuhat alkavat olla lähes tulkoon vain retkiä metsään sienien ja marjojen toivossa. Vaikka kasvimaatani yli kaiken rakastankin, haluaisin jo vetäytyä kehräämään lankaa, neulomaan sukkia ja ompelemaan. Kaikkea tätä tulee jo tehtyä muutenkin, mutta olisi sitten oikein kylmän syksyn lupa horrostaa lankakerien äärellä.

Onnellisuus. Yltäkylläisyys. Rakkaus.

Olen innostunut tuunailemaan vähän kaikkea ja nyt kun syyssateet alkavat olla jokapäiväisiä täällä meillä päin, lienee aikaa blogatakin onnistuneita ja vähemmän onnistuneita tekeleitä. Tein heinäkuussa päätöksen elää äitini luona vielä talven yli kun homma tuntuu toimivan oikein hyvin näin. Sitten pistettiin huusholli mullinmallin ja sain sisustettua itselleni monitoimihuoneen pienestä, vanhasta makuuhuoneestani. En tiedä johtuuko kotoisuus noista kaikista huoneessa vietetyistä teinivuosista vai yksinkertaisesti siitä, että sain kaiken tarvittavan mahtumaan huoneeseeni ja silti huone ei ole kovin täynnä. Pienen tilan sisustusratkaisujakin lienee tulossa jossain vaiheessa. Koska olen itse niistä niin perkeleen ylpeä. Kun on vähän tilaa, tulee priorisoitua omaisuutta. Omasta tyylistäni en joutunut tippaakaan tinkimään. Kun istahdan työpöytäni äärelle, tunnen inspiraatiota ja hyvää mieltä. Tässä on hyvä tehdä mitä vain!

Tällä hetkellä elämästä ei puutu mitään mutta ei ole mitään ylimääräistäkään. Paitsi käsittelemättömiä askartelutarvikelaatikoita ja paperiroinaa. Luopuminen on mukavaa. Kun antaa pois, saa joskus jotain takaisinkin: äitini tuli eilen kotiin kädessään ihastuttavat mustavalkoraidalliset kumisaappaat, juuri minun kokoani. Olen lähettänyt äidin mukana hänen työpaikkansa kierrätyspöydälle kirjoja, vaatteita, käsilaukkuja, ties mitä. Nyt sain ilmaiseksi samaiselta kierrätyspöydältä uuden veroiset saappaat, onneksi en kerennyt ostaa itselleni saappaita.

Joskus elämä osaa olla täydellistä.