Kappas, onnistuin!

Ompelen äärimmäisen harvoin. Siinä missä neulon mielelläni haasteellisiakin neuleita, ompeleminen on äärimmäisen vaikeaa. Selvittäessäni käsityötarvikkeitani kaivoin ompelukoneenkin kuitenkin esiin. Aluksi piti vain ommella päälliset pihakeinuun vanhoista farkuista, mutta kuten yleensäkin, homma lähti käsistä ja päätin ommella vielä jotakin makuuhuoneeseen.

Sain vihdoin makuuhuoneeseen ihan oikean sängyn ja sen lisäksi, ettei tarvitse nukkua vanhojen sijauspatjojen, rikkinäisten, vanhojen makuupussin ja liian lyhyen vaahtomuovipatjan päällä, pääsin vihdoin sisustamaan makkaria mieleisekseni. Ja mitään ei kaupasta osteta! Keräsin kangasvarastoistani makuuhuoneen suunnitelluihin väreihin sopivia tekstiilejä - hameista vanhoihin reunuspitseihin ja lakananriekaleisiin. Hetken etsin inspiraatiota, kunnes törmäsin hameeseen, jonka olen kirpputorilta aikoinaan ostanut. Huomasin kotona, että ei se kyllä millään ole hyvännäköinen, vaikka kangas kuinka kivasti kiiltelee. Pyörittelin hetken hametta käsissäni ja mietin, että leikkaanko tilkuiksi.

Onneksi päätin nappaista hameessa kiinni olevan alushameen pois varsinaisen hameen alta ja kappas perhana, minulla oli käsissä kaksivärinen pötkylä! Ja siitä se ajatus sitten lähti, kuten kulunut mainoslause menee.

Kuvassa siis oikealla varsinainen päällyshame ja vasemmalla alushame, joka oli melko sievästi ommeltu päällyshameen vyötäröön. Lisäsin punaista pitsiä reunuksiin, tungin sisälle muutamaan kertaan käärittyjä vanhoja sijauspatjoja ja kuvassa oikealla näkyy pienet narut, joilla sijaustpatjat pysyvät sisustustyynyliinan sisällä. Tyyny on iso ja mielestäni aika upea. (Eikä kukaan varmaan arvaa, mikä on meikäläisen lempiväri!)

Tässä kuvassa näkyy hieman tarkemmin pitsi ja keskellä oleva hameen vyötärö. Vyötärö kiristää tyynyä sopivasti hieman rusettimaiseen muotoon. Tuohon kelpaa käydä iltapäivällä köllimään ja lukemaan kirjaa. Huomatkaa myös väreihin sopiva koiran pehmolelu Lölli.

Todella harvoin onnistun ompeluksissani näin hyvin. Muutama ärräpää pääsi, mutta suhteellisen kivuttomasti selvisin tästä projektista. Valitettavasti onnistunut ompeluprojekti aiheuttaa "I AM INVINCIBLE!"-efektin ja päädyn yrittämään jotakin aivan liian hankalaa, hermostun ja pakkaan ompelukoneen kirosanojen saattamana komeron perimmäiseen nurkkaan. Saatte siis luultavasti odottaa seuraavaa ompeluproggisesittelyä muutamankin kuukauden.