Perjantai 22.8.
Siivoan siivoan ja siivoan. Pikkuhiljaa
tavara alkaa löytää paikkansa. Kyseenalaistan jokaisen tavaran,
jonka laitan paikoilleen. Pihistelyviikko on aiheuttanut ihan liikaa
rahaan liittymättömiä pohdiskeluja. Huomaan miltei
eksistentiaalisen kriisin puskevan päälle. Mitä hiton järkeä
minun on elää elämääni mahdollisimman eettisesti ja ekologisesti
ja kiltisti, kun maailma ei näytä muuttuvan parempaan suuntaan
vaikka kuinka huuhdon vessaa sadevedellä? Maailmantuska – ah,
tästä en olekaan kärsinyt pitkään aikaan. Alan kuitenkin olla
yllättävän välinpitämätön lukiessani uutisia, joissa puhutaan
siitä kuinka köyhien tuki tiukennetaan tai jengiä on työttömänä
tai irtisanotaan. En jaksa enää välittää, kun siitä ei ole
mitään hyötyä.
Olen väsynyt ja pillahtelen itkuun
vähän väliä. Kun makaan sängyssä unta odottamassa, lähden
pohtimaan egoa, egon aiheuttamaa kärsimystä ja tajuan ehkä vähän
paremmin buddhalaisuutta. Jos voisin luopua egon vaatimuksista,
olisin onnellisempi. Mietin omistamani tavaran suhdetta egoon.
Naureskelen usein, että pitäisi olla sellainen kirjahylly, jossa
esillä olisivat kaikki omistamani kirjallisuuden klassikot (niitä
ei ole kovin montaa, en pidä klassikoista). Pääsisi näyttämään kavereille, että minä luen hienoja kirjoja.
Kuinka moneen tavaraan,
ajatukseen tai toimintatapaan tartun vain koska ”minä, minun,
minulle”-hakkaa päässä. Kuinka paljon helpompaa elämäni olisi jos en ajattelisi liikaa sitä mitä minä asioita ajattelen?
Koen ymmärtäneeni maailmasta jotain
perustavanlaatuista.
This ego-self we cling to is the source of most of our problems. Wherever we get hung up in pain and confusion, there we’ll find the ego.
Lauantai 23.8.
Egopohdinnat jatkuvat. Eniten pelottaa
ajatus siitä, miten elää elämää ilman egoa, johon tarttua.
Siivoan, raivaan. Siirtelen huonekaluja ulkoeteisessä ja teen tilaa
kylmyyttä sisään pakeneville basilikoille. Oloni on jollain
tavalla helpottunut, huojentunut, johtuen luultavasti egon
kyseenalaistamisesta. Herra Ihmemies himoitsee tekeytymässä olevia
valkosipulimaustekurkkuja. Onnellisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti