Maanantai
Aamu alkaa reippaasti. Olen energinen
ja innokas ja teen muutaman tehtävälistan siivoukseen ja käsitöihin
liittyen. Sataa, joten sienestysreissu jää toiselle päivälle.
Päätän selvittää langat viimeistä piirtoa myöden, koska nyt ne
lojuvat joka puolella laatikoissa, purkeissa ja kasseissa. Olen
tyytyväinen lankojen määrään ja potentiaaliin ja aamulla huomaan
jo tarvitsevani villasukkia. Mietin, että nyt on alettava neuloa
villasukkia itselle, herra Ihmemiehelle ja vieraille, joiden jalat
saattavat vanhassa talossa palella. Matonkuteista päätän virkata
vierasvillasukka-korin. Käyn läpi viime viikolla ystäviltä
saatuja vanhoja vaatteita. Melko moni menee matonkuteiksi, mutta
muutama menee käyttövaatteeksi itselle. Yhden paidan laitan sivuun
veljen tyttöystävää varten, mielestäni se sopisi hänelle.
Haaveilen organisoidusta ehjän kierrätyksestä, jonka keskipiste
olisi kotini ja jokainen saisi tuoda tullessaan tarpeetonta ja ottaa
mukaansa tarpeellista.
Pakastan eilen käsitellyt sienet ja
nappaan purkin ruokaa sulamaan. Koirillakin on mukavasti vielä
ruokaa. Naksutinkoulutan koiraa ja alan väsyä. Flunssa puskee
päälle. Hemmetti. Sen siitä saa, kun ei tajua levätä kunnolla –
helmasyntini. Raastan kesäkurpitsaa hilloa varten. Tiskaan hillon
keittämiseen kattilan ja mietin pitääkö lähteä käymään
kaupassa nyt, kun on vielä suhteellisen hyvä olo, huomenna voi
kuumetta olla kunnolla. Vessapaperia on enää vähän yli yksi rulla
ja tajuan yhden rullan maksavan 30 snt. Jösses. Mieleeni tulee
Madventuresin opastus itämaisiin vessoihin ja ns.
huljukuppimenetelmään, jossa paperin sijaan käytetään vettä.
Pohdiskelen myös sadeveden käyttämistä sisätiloissa muuhunkin
kuin kasvien kasteluun. Sadevesitynnyri on jo täynnä ja vettä
tulee taivaalta nonstoppina.
Koirat eivät suostu ulkoilemaan, koska
sataa. Virkkaan leppoisasti jämälangoista pöytäliinaa.
Käyn kaupassa, koska pelkään, että
flunssa pahenee. Pakastimesta otettu ruoka on itseasiassa parempaa
pakastettuna ja uudelleen lämmitettynä kuin juuri valmistuksen
jälkeen. Hyvinhän tää menee, tuumailen. Teen
kesäkurpitsa-punaherukkahilloa ja haluan syödä sitä lusikalla
suoraan kattilasta. Onneksi kuiva-ainekaapista löytyi hillosokeria,
ettei sitä tarvinnut erikseen ostaa. Yöpalaksi kokeilen keittää
tattaripuuroa. Suurimot ovat maanneet kaapissa ihan liian pitkään.
Puuro on ihan helvetin pahaa. Menen nukkumaan väsyneenä, mutta
tyytyväisenä päivän kulkuun.
Tiistai
Flunssa tuntuu olevan muisto vain.
Sulatan jääkaapin, pakastan eilen tehdyn hillon. Keitän perunat
valmiiksi. Bataatit pitää vielä kuoria ja keittää, ehkä
pakastaa. Poimin pihlajanmarjoja, kunnes niskaan alkaa sataa
kaatamalla vettä. Kannan sadevettä sisälle, kokeilen huuhtoa sillä
vessan ja se toimii. Napakka loiskaisu pönttöön, ei tarvitse
vetää. Tajuan tietäväni aivan liian vähän vessan toiminnasta.
Mistä se pumppaa veden säiliöönsä? Meneekö siihen sähköä,
kuinka paljon? Miksei kaikissa taloissa ole sadeveden keräämistä
varten säiliöitä, joista sadevesi virtaisi pyykkikoneeseen,
vessaan ja suihkuun?
Syön kantarellimunakkaan. Hoksaan,
että siinä missä nyt säilön hamsterimaisesti kaikkea, joskus
pakastin pitää sekin sulattaa. Asetan tavoitteekseni syödä
talvella pakastimen mahdollisimman tyhjäksi.
Alan suunnitella koiraporttia. Kaikki
muut tarvikkeet löytyvät penkomalla, mutta saranat pitää
metsästää vielä. En osaa nikkaroida, mutta aion opetella.
Lähikaupan ilmoitustaulun lappusessa myydään käytettyä
koiraporttia 70 euron hintaan. Pähkäilen puunkappaleiden kanssa
lattialla ja tajuan tarvitsevani opastusta.
Olen paukahtanut muutamassa päivässä
moodiin, jossa mietin kaikesta ”miten tämän voisi paremmin
hyödyntää/meneekö tässä liikaa hukkaan?”. Katson surullista,
kulunutta kenkäparia eteisessä ja mietin miten hyödyntää niitä.
Etsin netistä ohjeita, mutta näen vain kuvia siitä, miten saat
itse tehtyä todella upeet kengät tai miten säilötään 30 paria
kenkiä järkevästi.
Illalla olo heikkenee ja yritän
rauhoittua, istun tietokoneen ääressä ja raivaan paperiroinaa.
Sitä on yllättävän paljon. Kello hiipii salaa kahteentoista.
Lähden hakemaan iltapalaa ja järkytyn katsoessani jääkaappiin.
Siellä ei oikeastaan ole ruokaa. Maustekurkkuja tekeytymässä,
voita, Oivariinia, turkkilaista jugurttia, jota en voi syödä. Syön hellalla olevasta kattilasta muutaman perunan, juon äidin tekemää mehua kyytipojaksi. Kaipaan
tuoreita vihanneksia, salamia ja suklaata. Toivon omien
kasvihuonekurkkujen kypsyvän pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti