Ihminen määrittelee itsensä monin eri tavoin. Minä olen ollut jo yläasteella äidinkielenopettajan lempilapsi, yo-kirjoituksista odotimme opettajan kanssa L:ää ja oli selkeää mikä minusta tulee isona. Kirjailija. Kirjoitin vuosikausia, novelleja, blogitekstejä, aloitin kirjan, aloitin toisen. Loppujen lopuksi päädyin onnettomaan tilanteeseen: olin muodostanut itselleni paineita olla kirjailija, tuottava ja tuottelias kirjailija enkä siten pystynyt kirjoittamaan. Kirjoittaessani muodostin jatkuvia paineita siitä, millaista tekstini pitää olla, sisäinen kriitikko nalkutti olkapäällä ihan koko ajan. Kirjoittamisesta tuli mahdotonta, ikävää, velvollisuus.
Viime syksynä päätin luopua kirjoittajaminästäni ja hyväksyä sen, etten koskaan tule kirjoittamaan kirjaa. Paria kuukautta myöhemmin aloitin kirjoittamaan tietokirjaa, jonka parissa on vierähtänyt mukavia ja ihania hetkiä. Kumppani pääsi tänään maistelemaan joitakin palasia ja palaute oli myönteistä ja kannustavaa, vaikka jännitinkin älyttömästi mitä hän sanoo.
Blogit ovat eläneet hiljaiseloa, koska olen ajatellut paljon sitä, miksi on tarpeen kertoa kaikki mahdollinen ja mahdoton netin syövereissä. Eikö joskus voi ihan vaan omaksi ilokseen ajatella jotakin? Eikö riitä, että tietää itse jonkun asian, osaa itse jonkin asian ja pohtii tällaisia ja tällaisia asioita ihan oman pään sisällä? Tällainen jakso oli hyvä käydä läpi, mutta olen saanut lähiaikoina jatkuvalla syötöllä kannustavia kommentteja kirjoittelujeni suhteen ja kyllähän se blogisti minussa kovasti kirkui vastaan joka kerta kun torppasin jonkun asian jonka halusin kertoa blogissa. Ja koska minulla on hölmöjä sääntöjä blogauksen suhteen, ajattelin että tähän blogiin, pakanablogiini, ei voi kertoa elämästä yleensä vaan pitäisi perustaa erikseen kaikki mahdolliset blogit. Ja paskanmarjat, sanon minä. Jatkossa siis tulen valottamaan totta tosiaan maagista todellisuuttani kaikin tavoin.
Lisäksi olen tajunnut itsessäni sen, että minä olen tarinankertoja. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Rakastan kertoa tarinoita, keksittyjä, elettyjä, kuultuja. Ystäväni sanoi viikonloppuna "you got the words" ja olin erittäin kiitollinen näistä sanoista. Minulle myönnettiin myös paras kunnia ikinä, "sulta mä olen oppinut asioita". Kauniisti sanottu. On hienoa, jos omilla, usein valtavirrasta poikkeavilla mielipiteilläni saan jonkun ajattelemaan jotakin asiaa tarkemmin.
Tunnen jälleen vahvaa kutsumusta kirjoittamiseen ja tarinoiden kertomiseen. Vaikka kirjoitankin bittiavaruuteen, näen itseni kuusien ympäröivän nuotion vierellä, kertomassa tarinoita menneestä, nykyisestä ja tulevasta, toivoen että joku tarina jossakin sytyttää pienen kipinän ja ohjaa ihmisiä koti inspiroituneita seikkailuita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti