Villapäissään

Sain sattumalta ilmaiseksi melkein 20 kg raakavillaa. Normaali lankakerä painaa yleensä 50-100 grammaa, joten tuo määrä on huikea. Olin saanut oppia rukilla kehräämisestä ystäväni äidiltä viime vuoden loppupuolella ja kun sain villasäkit käsiini, tein myös värttinän (ja myöhemmin kumppani teki uuden, koska ensimmäinen oli hieman, köh, prototyyppi) ja aloin opetella värttinän kanssa kehräämistä. Homma on erittäin aikaa vievää ja työlääksikin sitä voisi sanoa, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että likainen lampaanvilla sisältää jonkinlaisia päihdyttäviä, karstatessa ja kehrätessä haihtuvia ainesosia, koska tuossa touhussa ei paljon murheet paina.

On maagista katsoa, kun omien käsien kautta syntyy kaunista lankaa. Siinä kulminoituu jotenkin omavaraisuus hyvin vahvasti. Siinä missä yleensä ihminen on kaupasta ostettavien vaatteiden varassa, minulla on yhtäkkiä lankaa, jonka olen tehnyt itse ja josta voin itse neuloa tai virkata vaatteita! Vielä kun olisi omasta lampaasta kerittyä niin voisi kunnolla rehvastella.

Tässä kuva ensimmäisestä valmistuneesta kerästä.

Ihanaa, eikö!

Jos kehrääminen kiinnostaa, niin esimerkiksi täältä  pääsee erittäin hienosti alkuun. Tekemällä sinnikkäästi oppii parhaiten. Odottelen nyt, että sateinen kevätsää muuttuu aurinkoiseksi kevätsääksi ja sitten vietämmekin koirien kanssa iloisia hetkiä kehräten auringossa grammatolkulla lankaa. Seuraava askel onkin sitten värjäämisen opettelu.