Uusi vuosi

Minä siivoan.

Uudenvuodensiivoukseni ei ole normaali "imuroidaan pestään lattiat tiskataan", vaan puhdistan pöytää uutta vuotta varten hieman eri tavalla. Heitin kirjahyllystä monta kirjaa pois, revin vaatteista siivousrättejä. Laitoin takkaan tulen, poltin tupakka-askeja, pizzalaatikon pizzan jämineen, suklaarasioita, paperilappuja joissa luki pahoja tapojani. Nappasin epämääräisten muistikirjojen ja vihkojen laatikon selvitykseen ja heitin vanhoja papereita sytykkeiden sekaan. Takan päälle syntyi alttari symboloimaan elämää, jota haluan vuonna 2013 elää.

Elämäntavat lähtevät remonttiin. Ei sen takia, että vuosi vaihtuu ja tipaton tammikuu, tupakaton tammikuu, kitulaihdutustammikuu kolkuttelevat vaan siksi, että nyt olen valmis taas isoon, elämää kohentavaan remonttiin.

Törmäsin tällaiseen artikkeliin selaillessani vinkkejä uudenvuodensiivoukseeni.

"– Edelliseen elämänvaiheeseen liittyvät mielleyhtymät heräävät joka kerta, kun kuljet kodissasi menneisyyteesi kuuluvien tavaroiden ohi. Kipeät muistot aktivoituvat. Siitä ei ole välttämättä edes tietoinen. Kodin tulisi kuvastaa sitä ihmistä, joka olet nyt. Kannattaa vaalia hyviä ja kauniita muistoja. Säilytä kodissa tavaroita, jotka kohottavat ja ravitsevat sinua, Mari opastaa."

Minulla on muutama esine, jotka ensimmäinen poikaystäväni on tehnyt minulle. Olen miettinyt monesti onko väärin säilyttää niitä vuosi toisensa jälkeen, erostakin on jo yli seitsemän vuotta. Olen kuitenkin todennut, että ne juurikin kohottavat ja ravitsevat minua, muistuttavat hyvistä ajoista, joihin en kuitenkaan kaipaa. Hienoja muistoja, kuten valokuva 16-vuotissynttäreiltä tai ylioppilasjuhlien jatkoilta. Paljon olen heittänyt pois rumia lahjaesineitä ja ikävistä ajoista muistuttavia esineitä. Se tuntuu hyvältä, minun ei ole pakko säilyttää mitään. Oli outoa sanoa äidille, että ei tarvitse oikeastaan mitään joululahjaksi. Sain hyödyllisiä lahjoja: oksasahan, pyjamahousut, käsipainot ja kaikkea sellaista, jolle on todellista tarvetta.

Kotini on jo nyt kotoisa, mutta vaatii vielä hienosäätöä. Sydäntäni lämmittivät joulupäivän rääppiäisiin tulleiden kavereiden kommentit kotoisasta, kauniista kodista. Ruokakin oli hyvää ja kaikilla oli hauskaa. Takassa räiskyi tuli, jokainen taisi vuorollaan lisätä sinne puita.

Vuosi 2012 oli eheyttävä ja onnellinen vuosi. Toivon, että tuleva vuosi jatkaa samoilla raiteilla. Uusia haasteita odottelessa.