Sadekelillä ei saa oikein puutarhatöitä tehtyä. Täällä meillä on ainakin ollut aivan järisyttävän upeita rankkasateita, mutta tällainen voimakas mahtava ihana luonnonilmiö ei ole kovin käytännöllinen. Siinä sitten tihrustaa ikkunasta ja miettii, että niin, tänään piti mennä ulos. Kaikki vähänkin aurinkoiset ja poutaiset kelit olen viettänyt ulkona ja pikkuhiljaa myös tuloksia alkaa syntyä. On melko ironista, että salaatit, joista en itse niin välitä, kasvavat oikeinkin reippaina ja kaikki ne kasvit, joita itse rakastan, kituvat kuolevat. Pian syön siis salaattia salaatilla... Lampaanvillalla reunustetut salaattipenkit ovat olleet turvassa etanoilta, joskin jonkinlainen otus käy vähän väliä kuopsuttamassa villareunuksia miten sattuu.
Jouduin taipumaan jonkin verran "en perkele niitä"-tavoitteestani, kun alkoi selvitä pihan todellinen luonne. Esimerkiksi heinää on melko mahdoton repiä käsin. Viikatetta en käynyt ostamaan, mutta ihastuttavan sirpin hankin. Olen ollut valintaani tyytyväinen. Sirpin käyttö on melko yksinkertaista ja sillä pystyy tarkasti niittämään pieniäkin alueita. Jos sirppiä käyttelee esimerkiksi kyykyssä, näkee hyvin, mitä kasvia vetää nurin, joten ei vahingossa tapa esimerkiksi kurjenmiekkapuskaa.
Kesän edetessä hoksaan vähän väliä suunnitelmia muuttavia seikkoja. Kuten sen, että takapihalla on karviaispensaita ja ennen kuin niitä pääsen keräämään, pitää raivata myös takapihaa - johon en aikonut koskea ollenkaan tänä kesänä. Tajusin senkin, että omenapuiden ja punaherukoiden ympäristöt on myös raivattava, jos haluan omena- ja marjasadon olevan helposti poimittavissa ja kerättävissä.
Etupihasta on tullut yllättävän avara huolellisen raivaamisen tuloksena. Löysin suureksi ilokseni valtavan vadelmapensaikon rikkaruohojen keskeltä. Aivan portaiden viereen sain rakennettua katekokeilun. Ennen ja jälkeen kuvat, olkaa hyvät!
Vuohenputkea, nokkosta piiloutunut vadelmapusikko, hassusti kasvava punalehtiruusu. Tästä lähdettiin.
Ja tältä näytti muutama viikko sitten, juuri valmistunut talon edusta. Siirsin ison siankärsämöpuskan kasvamaan talon nurkalle, istutin punalehtiruusun juurelle iisoppia, kehäkukkaa ja keräsalaattia ja rajasin sievästi kivillä. Tällä hetkellä rikkaruohot ovat jälleen lähteneet kasvamaan kuvan paljaalle maalle, mutta loppujen lopuksi matala rikkaruohokasvusto ei haittaa. Ruusun alle olen iskenyt katteeksi vadelmapuskien alta löytynyttä kasvisilppua. Kate sekä pidättää kosteutta että estää rikkaruohojen leviämisen.
Siinä missä kesäkuu oli kylmä ja sateinen, heinäkuu alkaa olla liian helteinen pihahommiin. Ei mene puutarhahommat niin kuin Strömsössä, mutta mitä sitä sitten tekisikään jos puutarhan sais päivässä tai kahdessa valmiiksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti