Bloginarkkarin pakanablogi, kirjoitus nro 1

Olen kirjoittanut niin monta blogialoitusta. Hei, mä olen se ja se ja mulla on niin ja niin monta koiraa ja blaah blaa, blaa blaa blabla ja tän blogin idea on löpölöpölpöpölöpölö.

Minä olen eklektinen pakana ja tämä blogi käsittelee pakanuutta. Tuliko selväksi?

Olen tutustunut vuosien varrella moniin eri pakanauskontoihin ja eklektisen pakanuuden muotoihin. Olen päässyt sosialisoimaan pakanoiden kanssa, tässä välineenä on lähinnä toiminut Pakanaverkko ry, jonka puitteissa tällä hetkellä puuhailen mm. jäsenlehti Vox Paganorumin toimituskunnassa. Kirjoitus on intohimoni ja tungenkin sanojani joka paikkaan.

Tällä hetkellä ihastelen syksyn tuntua ilmassa. Vaikka päivät ovat vielä lämpimiä, öisin on ilahduttavan viileää ja tähtitaivas näkyy upeana taivaalla. Asun niin kaukana valoista, että näen melko tarkastikin tähdet ja silloin tällöin taivaalla näkyvät planeetat. Syksy on minulle maagisin vuodenaika. Jokin syksyssä viehättää minua. Osittain varmasti tämän maagisen mielleyhtymän syntymiseen ovat vaikuttaneet lukuisat Pakanaverkon elikäs leikkisästi Pakiksen syysleirit. Nuotiolla istumiset, rumpumatkat, keskustelut,  tarot- ja riimuluennat, pakanatutut... Tämän kertainen leiri tulee olemaan mielenkiintoinen siitä syystä, että mukaan lähtee kolme untuvikkoa, eli kolme kaveriani, jotka eivät ole kovinkaan pakanoita (vielä!), mutta aiheesta kiinnostuneita.

Pihalla kasvaa siankärsämöä edelleen ja ajattelin kerätä kukkia talteen talven saippuantekoa varten. Olen suunnitellut pyhittäväni loppusyksyn ja talven erilaisille käden taidoille. Vaikkei loppusyksy olekaan, olen jo alkanut pienentää loputtomalta tuntuvaa käsityö- ja askartelutarvikevarastoani.

En lupaa säännöllisiä päivityksiä - vielä. Oma rakas läppärini odottaa korjaustaan eräällä tietokonekorjaajalla ja minä odotan vakuutusyhtiön sanaa siitä, että korjauta vain läppärisi. Nyt päivitykset ovat miehen koneelta varastettujen hetkien varassa.