Nokkelimmat varmaan arvaavatkin, että tämä muovittomaan syyskuuhun liittyvä kirjoitus koskee hedelmäpusseja. Pusseja, joihin laitetaan pakasteet kassalla. Ilmeisesti nämä pienet pussit ovat jollain tavalla todella saastuttavia ja luontoa kiusaavia. Nopea googlettelu ei kovin paljon valaissut miksi juuri nämä pienet kevyet epelit ovat pahapahapaha, mutta puhutaanpa nyt silti noista pienistä muovipusseista.
Itse käytän melko monipuolisesti kotiin päätyneitä hedelmäpusseja. Ne toimivat pieninä roskapusseina, kelmun korvikkeena ja sekalaisina säilytyspusseina. Valitettavasti pakastamiseen ne ovat mielestäni liian ohuita ja helposti rikkoontuvia. Kaupungissa asuessani muovipussit toimivat myös ilmaisina koirankakkapusseina. (Tässä vaiheessa voinemme miettiä sitä, kuinka fiksua on nostattaa hysteriaa koirankakkaa kohtaan. Kakka maatuu kivasti, mutta kun sen pakkaa muovipussiin ja laittaa lähimpään roskikseen, kakkakin on jätettä. Maatuvia koirankakkapusseja ei kannata käyttää, jollei ole varma että saa heitettyä maatuvan kakkapussin muun biojätteen sekaan.)
Ja koirankakasta päästäänkin otsikon aiheeseen. Huhtikuussa Facebookissa koiraihmiset intoutuivat juurikin koirankakkakeskustelusta johtuen keräämään ihan ihmisten roskia lenkkipolkujen varsilta. Sen enempää ihmisten järjettömään roskaamiseen en puutu, mutta ehdotankin seuraavaa:
Kun lähdet syystä tai toisesta kävelylle, ota mukaan hedelmäpussi, kerää se täyteen roskia ja vie täysi roskapussi isoon roskikseen.
Jotta hedelmäpussi on tähän käyttöön (tai mihin tahansa uusiokäyttöön) sopiva, pitää pussia kohdella hyvin. Hintatarra kannattaa laittaa mahdollisimman siististi ja suorasti niin ettei se ryttää pussia kasaan. Sangat kannattaa solmia kevyesti kiinni. Jos pussin sitoo kolminkertaiseen umpisolmuun, se on aika sviidun vaikea avata kotona kauniisti ja turhautuneena sitä sitten repii pussin kylkeen aukon ja hedelmäpussista tulee jätettä.
Hedelmäpusseille on myös olemassa kestovaihtoehtoja. Kaivan syyskuun aikana ompelukoneen esille ja lähden kokeilemaan kestopussien tekemistä. Kaupoista saa myös ostaa kestopusseja, mutta niihin ei meinaa tarttua hintalappu. Googlettelessani törmäsin tällaisiin pusseihin, joissa hintalapun saa ilmeisesti liimattua sivulla olevaan läpyskään. Nerokasta!
Loppuun kuva muovirasian ja hedelmäpussin kierrättämisestä. Koirani syövät raakaruokaa, joka on lähes tulkoon aina pakastemuodossa ja pakattu hankalaan pötköön. Jos koko pötkö ei yhdessä ruokinnassa kulu, se pitää säilöä jääkaappiin. Rasia on vanha jauhelihapaketti ja kelmun/kannen korvikkeena hedelmäpussi.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti