Lahja pienelle ihmiselle

Kuulimme alkuvuodesta ilouutisen, kun tuttavapariskunnalle syntyi vauva. Kävimme muutama viikko takaperin uutta ihmisyksilöä katsomassa ja tietysti piti viedä lahja. En ole koskaan neulonut vauvoille, mutta päätin tietysti neuloa tuomiseksi jotain hyödyllistä, kivaa ja kaunista. Olen ollut aikuisiälläni hyvin vähän vauvojen kanssa tekemisissä, joten minulla ei ollut mitään käsitystä minkä kokoisia myssyjä tai töppösiä pikkuisille pitäisi tehdä.

Päätin siis tehdä peiton. Sellaisen, jonka voi laittaa vaunuihin suojaamaan kylmältä. Värikkään, tekstuuriltaan kiinnostavan. Sellaisen, jonka voi heittää lattiallekin vauvan alustaksi. Helposti puhdistettavan eli ei 100 % huopuvaa villaa.

Langoiksi meni erilaisia sukkalankoja jämävarastosta. Neuloessani mietin löytääkö vauva teininä peiton jostakin laatikosta ja ihmettelee että mikä tämä on. Vai tulisiko tuosta vauvanpeitosta sellainen nutuutuspeitto, jota lapsi raahaa kaikkialle mukaan ja vielä aikuisenakin katselee sitä lämmöllä? Ajatukset eksyivät omaan pehmoleluaasiini. Olen saanut sen tuttavapariskunnalta täyttäessäni yksi vuotta ja se kulkee edelleen mukanani, rähjäisenä ja saumoistaan moneen kertaan purkautuneena. Aasi on kohta 30-vuotias! Tuolla se nytkin nököttää hyllyllä koirien hampailta turvassa.

On hauskaa ajatella, miten pienetkin asiat lämmittävät mieltä vuosikausia. Toivon, että pikkuinen ihminen pitää neulomastani peitosta.

Neuloin kaksinkertaisella Novitan Nallella suurimman osan ajasta, mutta kyllä sinne muitakin sukkalankoja tosiaan hukkui. Tein sekä ainaoikeaa että sileää neuletta, jotta peitto on kiinnostavan tuntuinen, kun vauva alkaa olla siinä iässä. Värikäs se myös on, muttei liian hempeä. Vaikka tyttövauva kyseessä onkin, en halunnut lähteä liian vaaleanpunaiselle linjalle. Pienet pitsireunukset syntyivät pitkiin sivuihin ja äiree virkkasi pitsittömiin sivuihin jämäkämmät reunat.

Kuvassa peitto on kaksinkerroin. Pituutta tuli siis vahingossa aika reippaasti, koska eihän sitä nyt mitään mallitilkkua kerennyt vääntää! Lahja otettiin iloisena, yllättyneenä ja vaikuttuneena vastaan (vanhempien toimesta. Vauva lähinnä tuijotti minua kuin olisin jokin outo otus toisesta todellisuudesta. Ei ollut hän ehkä ihan kauhen väärässä). Ilmeisesti käsityöt ovat vieläkin niin harvinaisia, että itse tehty lahja ilahduttaa.