Normaalit työssäkävijät heittäytyvät kesällä piknikreissuille, kesämökkikaljoittelun pariin ja ottavat rennosti kesäloman merkeissä. Minulla sen sijaan on erittäin kiireistä varsinkin juuri nyt. Puutarhakasvit vaativat oman panoksensa kastelun ja muun huolehtimisen kanssa, villivihanneksia pitää kerätä talven ruokia varten, pian alkaa sienestys- ja marjastuskausi, kasvivärimatskut ovat parhaimmillaan... Eilen pilkoin talven kokkailuja ja leipomisia varten 9 litraa raparperia. Tuli muuten ryppyiset sormet. Ensimmäiset kantarellit bongasin jo juhannuksena. Halailin herra Ihmemiestä ja höpöteltiin mukavia, yhtäkkiä silmät osuivat kantarellipienokaisiin, kiljaisin riemusta ja riistäydyin haliotteesta irti. Sienissä kulminoituu ilmainen ruoka parhaimmillaan. Kantarellit ja suppilovahverot ovat ostettuina hemmetin kalliita, mutta kerättyinä ilmaisia ja metsässä kävelyhän on terapiaa parhaimmillaan. Kun ottaa vielä koirat mukaan, kaikki hyötyvät ja nauttivat. Nautinto sieniretkistä jatkuu talvella, kun saa napata pakastimesta pussillisen sieniä ruokaa varten.
Kiirettä pitää ja kun en osaa olla ilman käsitöitä kovin pitkään, kaiken ilmainenruokateeyrttikeruukasvivärjäyshässäkän lisäksi pitää toki istua tuntikausia ompelukoneella ja neuloa, vaikka ne voisi aivan hyvin jättää talven puuhiksi. Sisällä tekisi mieli nyhjötellä pahimman auringonpaisteen aikana, mutta toisaalta pitäisi nyt hyödyntää hyvät kelit ja käydä läpi muuttolaatikot ja heittää tavaraa kiertoon, roskiin ja omaan tuunaushyötykäyttöön. Keli on myös loistava erilaisille ulkonikkaroinneille ja esimerkiksi leipälaatikon spraymaalaamiseen tuunausmielessä (siitä tulee kuvia myöhemmin).
Onneksi herra Ihmemies auttoi viimeistelemään kasvimaani ja se on nyt niin zen, että puuttuu vain muovinen Venus-patsas ja sen voisi kuvata johonkin pihapuutarhalifestyle-elämään. Keväällä kylvetyt kasvit alkavat jo tuottaa satoa ja on pakko kehaista, että itse kasvatetut uudet perunat ovat ainakin kolme kertaa parempia kuin kaupasta ostetut. Nostetaan maasta, tuodaan sisälle, pestään ja laitetaan kattilaan. Siitä ei paljon tuoreemmaksi peruna pääse! Maku on kuorissakin aivan uskomaton. Naureskelin, että opetan itseni aivan liian elitistiksi. Ei ole enää kaupasta ostettu kurkku minkäänmakuista. Eikä peruna. Oikeastaan mikään.
Odotan innolla syksyn juuresten nostoa. Porkkanaa, sellereitä, naurista. Jos onnistuvat. Basilikaa pitää jo kerätä talteen.
Eilen hyödynsimme hyvää keliä äidin kanssa ja siivosimme hänen varastonsa. Kun lappasin äidin laatikoista itselleni kaikkea löylykauhasta vanhoihin tauluihin, totesin ettei kyllä ikinä tarvitse ostaa mitään. Kaikkea löytyy jo valmiina ja jos valmista tavaraa ei ole, nykyisillä kädentaidoillani on helppo synnyttää oikeastaan ihan mitä vain. Tekee höpöä tuollaisen tajuaminen. Riippumattomuus notkuvista tavaratalohyllyistä on upeaa ja voimauttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti