Mikä susta tulee isona?

Vastasin otsikon kysymykseen suhteellisen korrektisti lapsena. En tosin muista enää mitä vastasin, mutta nyt kun ajattelen, luontevin vastaus olisi ollut "minusta tulee isona noita". Noitien kuplivat rautapadat kiinnostivat jo varhaisessa vaiheessa ja sekoittelin äidin vanhoissa kattiloissa ties mitä liemiä. Lueskelin noidista kertovia lastenkirjoja ja muistaakseni joko viides- tai kuudesluokkalaisena pääsin tutustumaan ensi kertaa Terry Pratchettin noitakolmikkoon. Silmät kimallellen luin ja haikailin, että olisi hienoa painaa menemään teräväkärkisessä hatussa ja mustassa mekossa. Jossain vaiheessa tajusin että ei noituus ole ihan sitä mitä kirjat kertoivat, mutta arjessani on ollut noitamaisia elementtejä vuosikausia.

Mitä ne noitamaiset elementit sitten ovat? Esimerkiksi yrttiteet ja rohtokeitokset, salvojen ja kynttlöiden valmistaminen, lankojen värjääminen kasveilla. Tietynlainen taikauskoisuus, usko siihen että jotain yliluonnollista on. Suolan heittäminen vasemman olan yli, enteiden etsiminen luonnosta. Noituus on mielentila!

Vielä näin aikuisenakin haaveilen omasta pienestä noitamökistäni ja teräväkärkisestä hatusta. Siitä, että ihmiset tulisivat hakemaan apua ongelmiinsa, oli kyse puutarhan huonosta sadosta tai tietystä yrttiteestä. Toistaiseksi tyydyn lipittämään itse omat teeni, kun avunhakijoita ei ovella näy eikä asuinpaikkakaan ole synkkä noitamökki keskellä metsää. Mustan mekon sijaan päällä on virttynyt t-paita ja verkkarit.

Vaikken pakanana koekaan itseäni varsinaisesti noidaksi, liedellä kiehuvasta kattilasta nouseva löyhkä kertonee muille ihmisille toisin.

Värjäysliemet muhimassa.